keskiviikko 10. kesäkuuta 2015


Uskonpuhdistaja Martin Luther.
"Onko se vankina pitämistä, jos jotakuta ei voida maassa tai talossa sietää? Niinpä kyllä, he pitävät meitä kristittyjä vankeina omassa maassamme! He antavat meidän tehdä työtä otsamme hiessä, samalla kun he saalistavat rahamme ja tavaramme istuen uunin takana laiskotellen, komeillen ja päärynöitä paistaen, syöden, juoden ja viettäen kylläisiä ja mukavia päiviä meidän työllämme hankitulla tavaralla. He ovat vanginneet meidät ja omaisuutemme kirotulla koronkiskomisellaan ja nylkemisellään. He meitä vain pilkkaavat ja syljeskelevät vasten silmiä siitä hyvästä, että me teemme työtä ja omasta osuudestamme ja omaisuudestamme annamme heidän elää laskoina junkkareina. He ovat siis meidän herrojamme ja me heidän orjiaan omaisuuksinemme, hikinemme ja töinemme."

Luther muistuttaa, ettei kristityillä ole mitään oikeutta kostaa juutalaisille, mutta "jotta te ja me kaikki vapautuisimme juutalaisten sietämättömästä perkeleellisestä rasituksesta" hän laati seitsemän käytännöllistä toimenpidettä juutalaiskysymyksen ratkaisemiseksi:

"Miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä? Meidän ei ole heitä siedettävä, vaikkakin he asuvat keskuudessamme ja me tiedämme heidän harjoittavan tällaista valehtelemista, jumalanpilkkaamista ja kiroamista. Meidän täytyy rukouksen ja jumalanpelon avulla harjoittaa ankaraa armeliaisuutta, jotta voisimme edes muutamia pelastaa tulesta ja liekeistä. Kostaa me emme saa, heillä on kosto niskassaan, tuhat kertaa ankarampi kuin mitä voimme heille toivoa. Minä tahdon antaa tässä rehellisen neuvoni:

Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikinä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa.

Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat.

Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.

Neljänneksi, että heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vast'edes opettamasta...

Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia...

Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole olemassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettavaksi. Ja syy on tämä: kaiken, mitä heillä on... he ovat meiltä varastaneet ja ryöstäneet koronkiskomisellaan, koska heillä muuten ei ole mitään muuta elinkeinoa.

Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osalta on määrätty (1 Moos. 3:19).

Mutta jos pelkäämme, että he voisivat meitä ruumiin, vaimon, lasten, palvelusväen, karjan, j.n.e. puolesta vahingoittaa... niin meneteltäköön, kuten minä tiedän muiden kansojen, kuten Ranskan, Espanjan, Böömin j.n.e. menetelleen ja tehtäköön tili heidän kanssaan, mitä he ovat meiltä kiskoneet ja sen mukaan jaettakoon sovinnolla, mutta heidät karkoitettakoon maasta. Sillä, kuten olemme kuulleet, Jumalan viha heitä kohtaan on niin suuri, että he lempeällä armeliaisuudella kohdellen tulevat yhä vihaisemmiksi ja vihaisemmiksi, mutta ankaruudella hyvin vähän paremmiksi. Sen vuoksi heistä on pikaisesti päästävä."

Pohdittaessa Lutherin kirjoitusten merkitystä antisemitismin historian kannalta ei tärkeintä liene kuitenkaan se, mitä Luther on tarkoittanut itse kirjoituksillaan, vaan millaisia vaikutuksia niillä on ollut sekä omana aikanaan että myöhemminkin. Lutherin voidaan katsoa vaikuttaneen omilla kirjoituksillaan ja mielipiteillään elinaikanaan korkeintaan Hessenin ja Saksin 1540-luvun juutalaislakeihin ja karkotuksiin. Hänen kirjoitustensa myöhempää merkitystä antisemitismin historiassa on sitä vastoin vaikea kieltää. Luterilaiset antisemiitit saivat vaikutteensa varmaan muualta kuin Lutherin kirjoituksista, eikä holokaustia toimeenpantu välttämättä Luther mielessä. Silti Lutherin kirjoitusten merkitystä voi perustella niiden todella pitkällä vaikutuksella ja hänen asemalla saksalaisena suurmiehenä ja kiistämättömänä uskonpuhdistajana. Moderni antisemitismi löysi Lutherin tuekseen hyvin pian; Theodor Fritschin Antisemiten-Katechismus-käsikirjan ensimmäinen painos vuodelta 1887 jo siteerasi hänen juutalaisvastaisia traktaatteja. Samoin esim. vuoden 1919 laitoksessa - ilmestyi nimellä Handbuch der Judenfrage - siteerataan monia sivuja juutalaisvastaista kirjoitusta Lutherilta. Lutherin maineella ratsasti myös hovisaarnaaja Adolf Stoecker, joka oli vuonna 1878 perustetun antisemiittipuolueen - Christlich-Soziale Partein - johtaja. 1800-luvun lopulla Luther taas löydettiin Saksan kansallisissa ylioppilaspiireissä. Heille Luther oli saksalaisuuden seppä, joka ensimmäisenä takoi Saksan kansakuntaa. Juutalaisuus heilläkin nähtiin aidon saksalaisen kansallishengen vihollisena. Luther nostettiin korokkeelleen saksalaisen hengen jättiläisenä, eikä kristillisenä lähettiläänä. Weimarin tasavallassa Luther nautti myös ajatuksineen suurta arvostusta.

Vuonna 1933 tuli kuluneeksi 450 vuotta Martin Lutherin syntymästä ja samana vuonna Adolf Hitler nousi valtaan Saksassa. Kansallissosialistit osasivat hyvin huolehtia siitä, että Lutheria hyödynnettiin taitavasti ottamalla esille hänen tuotannostaan heidän asiaansa palvelleita kohtia. Lutherin juutalaisvastainen tuotanto nostettiin Hitlerin Saksassa julki myös uusintapainoksina. Luther leimattiin Saksan evankelisen kirkon toimesta myös antisemiittiseksi vaikuttajaksi, kun kansallissosialistishenkinen Deutsche Christen-uskonliike sai suurimman osan Saksan maakirkoista hallintaansa. Joulukuussa 1941 Saksan seitsemän evankelis-luterilaista maakirkkoa (Saksin, Hessen-Nassaun, Mecklenburgin, Schleswig-Holsteinin, Anhaltin, Thüringenin ja Lyypekin) antoivat julkilausuman, jolla he hyväksyivät valtion päätöksen velvoittaa Saksan juutalaiset merkitsemään syyskuusta 1941 alkaen vaatteensa keltaisella Daavidin tähdellä:

"Saksan kansanyhteisön jäseninä allekirjoittaneet Saksan evankelis-luterilaiset maakirkot ja kirkonjohtajat seisovat rintamassa historiallisessa puolustustaistelussa, joka on tehnyt mm. välttämättömäksi antaa poliisiasetuksen juutalaisten merkitsemisestä synnynnäisinä maailman- ja valtakunnanvihollisina, kuten jo tri Martti Luther katkerien kokemusten jälkeen vaati ryhdyttäväksi mitä ankarampiin toimenpiteisiin juutalaisia vastaan sekä näiden ajamista pois Saksasta. Kristuksen ristiinnaulitsemisesta tähän päivään asti juutalaiset ovat taistelleet kristinuskoa vastaan tai ovat oman edun tavoittelussaan väärinkäyttäneet tai väärentäneet sitä. Kristillisellä kasteella ei ole mahdollista muuttaa juutalaisten rodullista omaleimaisuutta, kansallisuutta tai biologista olemusta."

Luther meni vaatimuksissaan siis pidemmälle, kuin keskiaikainen kirkko, joka ei hyväksynyt väkivallan käyttöä juutalaisia kohtaan. Saarnaaminen ja argumentaatio ei riittänyt hänelle, vaan uskonpuhdistus vaati pakkotoimia, joihin hän oli valmis jopa yllyttämään ihmisiä. Luther itse odotti tuomion päivää huolettomasti: "Minä olen tehnyt oman osuuteni, jokainen katsokoon, miten hän tekee omansa. Minä olen syytön."
Julius Streicher Nürbergin kansainvälisessä sotarikosoikeudenkäynnissä vuonna 1946.

Huhtikuussa 1946 Der Stürmerin (Kolmannen valtakunnan johtava antisemiittilehti) julkaisija Gauleiter Julius Streicher oli kuulusteltavana Nürbergin kansainvälisessä sotarikosoikeudenkäynnissä ja syytettynä juutalaisten joukkomurhan propagandistisesta valmistelusta. Puolustuspuheessaan Streicher vastasi vain valistaneensa ihmisiä juutalaiskysymyksestä, ei suinkaan kiihottaneensa ihmisiä juutalaisia vastaan. Kun puolustusasianajaja tiedusteli häneltä, oliko Saksassa aiemmin julkaistu vastaavaa juutalaisvastaista materiaalia, ilmoitti Streicher häneltä takavarikoidun Martti Lutherin kirjoituksia ja että Luther istuisi varmaankin hänen kanssaan syytettyjen penkillä, jos kirjoitukset olisivat olleet syyttäjien käytettävissä syytettä laadittaessa. Streicher todettiin syylliseksi rikoksiin ihmiskuntaa vastaan ja hän sai juutalaisvastaisesta kiihotuksestaan kuolemantuomion. Hänet hirtettiin Nürnbergissä 16.10.1946.

Ei kommentteja: