Alastalo Kustavin Lypyrtissä on David Janssonin - Antti Wihurin isän - kotitalo. Valter Kilpi kuvaa romaanissaan Alastalon salissa tapahtumia kuuden tunnin ajalta seikkaperäisesti.

Antti Wihuri ja Jenny Mäkelä nuorina.

Antti Wihuri aloitti ankaran tervehdyttämiskuurin John Nurminen Oy:ssä; kun tulos alkoi hiljalleen parantua, jätettiin osingot yhä maksamatta ja voitto päätyi voitto- ja tappiotilille. Viimeistään talvella  1931 alkoi yleismaailmallinen taloustilanne näkyä jo Suomen tuonnissa vaikuttaen vääjäämättä John Nurminen Oy:n toimintaan. Mm. Hangon satama oli osan talvea suljettu. Vuoden 1932 tulos näytti väistämättä muodostuvan tappiolliseksi yritykselle ja Antti Wihuri ryhtyi jälleen määrätietoisiin toimenpiteisiin johtamansa yrityksen suhteen. Nyt läpi koko yrityksen henkilöstön säästökohteiksi joutuivat henkilökunnan palkat. Wihuri leikkasi eniten omaa palkkaansa; nauttimastaan 10 000 mk:n palkasta Antti Wihuri leikkasi 3 000 markkaa. John Nurmisen palkasta leikattiin 20 % 3 000 markasta 2 400 markkaan ja saman suuruisen kohtalon saivat osakseen myös huolintaosaston johtaja ja kirjanpitäjä. Seuraavat palkanalennusprosentit olivat 15, 12 ja 10 prosenttia riippuen kuukausipalkan määrästä. Ainoastaan henkilöstö, jonka palkat olivat 1 000 markkaa tai vähemmän kuukaudessa säästyivät palkanleikkauksilta.

Kaivopuiston koti toimi pariskunnan kotina vuoteen 1938 asti.

John Nurminen Oy oli vuonna 1929 aloittanut pääasiamiehenä höyrylaiva Suomen Helsingin ja Tallinnan välisen matkustajaliikenteen hoitamisen ja rahtaustoimessa yritys oli saanut hoitaakseen United States Linesin pääasiamiehen tehtävät New Yorkin ja Suomen välillä. Antti Wihuri pähkäili seuraavaksi yrityksen nimen muuttamista ja kun syksyllä John Nurminen erosi yrityksen johtokunnasta sekä palveluksesta, tuli marraskuun 7. päivä yrityksen ylimääräiseen yhtiökokoukseen valmis esitys yrityksen nimenmuutoksesta. Yhtiökokous päättikin yksimielisesti muuttaa nimen John Nurminen Oy:stä Meritoimi Oy:ksi, joka nimi sitten 20.12.1932 merkittiin kaupparekisteriin ja uusi nimi oli käytössä jo vuoden 1933 alusta. Konsuli John Nurminen oli 12.12.1932 yhtiökumppaneidensa kanssa perustanut uuden yhtiön samalle toimialalle, kuin aikaisempikin toiminta oli ollut. Hän otti jälleen nyt vapautuneen nimen - John Nurminen Oy - uusiokäyttöön. Viimeistään vuoden 1933 alusta vallitsi siis näiden yhtiöiden välillä melko sekava tilanne, eikä tilannetta ainakaan helpottanut Nurmisen uudessa yrityksessään käyttämät materiaali - kirjelomakkeet, kuvalaatat, logot yms. - joka erehdyttävästi sekoittui kilpailijan toiminnan kanssa. John Nurminen Oy vei entisiä ja vanhoja asiakkaitaan - osan näiden itse sitä edes tietämättä - Meritoimi Oy:ltä. Mm. höyrylaiva Suomen edustus siirtyi John Nurminen Oy:lle ja pian Antti Wihuri kypsyi Merihuolto Oy:n nimissä haastamaan John Nurmisen sekä John Nurminen Oy:n raastupaan syyttäen heidän vikapääksi jatkettuun vilpilliseen kilpailuun ja vahingon tuottamukseen Merihuolto Oy:lle. Oikeuden päätös tuli 29.11.1933 ja siinä tuomittiin John Nurminen jatketusta vilpillisestä kilpailusta kahdeksi kuukaudeksi vankilaan ja epärehellisyydestä 40 päiväsakkoon. Lisäksi konsuli Nurminen ja John Nurminen Oy joutuivat maksamaan vahingonkorvauksia Antti Wihurin yritykselle 100 000 markkaa sekä luopumaan vanhan John Nurmisen toimintaa liikaa muistuttavien kirjelomakkeiden käytöstä. Päätös vietiin vielä hovioikeuden tutkittavaksi, joka 13.2.1935 muutti  Nurmisen saaman päiväsakon 50 päiväksi ja vahingonkorvauksen 30 000 markaksi. 12.6.1935 saatiin asiassa vielä korkeimman oikeuden päätös, jossa asia ei kuitenkaan enää muuttunut. Tämä edellä kuvattu tapahtuma katkeroitti ja muutti liikekumppaneina ystävystyneiden miesten, Antti Wihurin ja John Nurmisen suhteet.

Wihurit ottivat Reijon ja Pentin ottolapsikseen.

Wihurin oman varustamon ensimmäinen oma laiva - Wihuri - tuli varustamolle lokakuussa 1926 Manchesterista, mutta epäkäytännöllisyytensä vuoksi Antti Wihuri alkoi suunnitella sen myyntiä jo vuonna 1928. Wiima-laiva kolusi säännöllisesti Englannin ja Suomen väliä ja Jenny Wihuri sai itselleen - aviomiestä auttaakseen - mielekästä työtä varustaessaan Wiimaa sen kotisatamassa käydessä. Kun kaupat Wihuri-laivasta varmistuivat vuonna 1929, alkoi Antti Wihuri uudestaan etsiä tilalle kahta alusta Englannista asti. Matkalla Kööpenhaminasta löytyi kaksi alusta, jotka molemmat olivat valmistuneet aivan 1800-luvun lopulla. Wihuri nimesi laivat Winhaksi ja Wiriksi. Wihuri sai laivat hankittua suhteellisen edullisesti ja Wirin tehtävä oli kuljettaa propsia ja sahatavaraa Leningradista ja Suomesta aina Hollantiin ja Englantiin asti, hiililastia Danzigista. Paluukuormat Helsinkiin tehtiin painolastissa. Muutaman reissun laiva teki vuonna 1930 myös Atlantin yli, kunnes joulukuussa 1930 ajoi Saarenmaalla karille - vakuutus onneksi kuitenkin oli olemassa laivalle. Winha taas ei soveltunut puutavaran kuljetukseen ja se kulki Suomen ja Välimeren väliä vieden etupäässä kivihiiltä, rautamalmia, eläimiä ja puuhaketta. Keväällä 1931 tuli varustamoon seuraava laiva, vuonna 1912 valmistunut ss Chartehulme, joka nimettiin Wiiriksi. Tätä laivaa varten Antti Wihuri perusti oman yhtiön, Oy Wiirin.

Purjehdus oli rakas harrastus Antille, joka tässä purjehtii Wireellä.

Kevätkesä 1932 tarjosi Wihurille oivan tilaisuuden lisätä varustamonsa laivojen määrää; hän kuuli Englantilaisen The Order and Hanford Steamship Co Ltd:n haluavan luopua neljästä aluksestaan talousvaikeuksien vuoksi. Wihuri sähkötti varustamolle häikäilemättömän 7 500 punnan tarjouksen kolmesta aluksesta, mutta sai vastaussähkeessä tietää näiden laivojen pyyntihinnan 10 500 punnaksi. Nyt Wihuri antoi asian olla ja kahden viikon kuluttua newportilainen varustamo tiedusteli Wihurilta, oliko hänen tarjouksensa vielä voimassa. Antti Wihuri vastasi huutonsa, mutta pyysi viikon aikaa laivoihin tutustumiseen. Vesitasolla Antti lensi ensin Tukholmaan, josta jatkoi lentämällä Englantiin laivoja katsastamaan. Lopulta hän hyväksyi kolme hietikolla lepäävää laivaa ja kaupat syntyivät todella edullisesti. Vaikka laivojen paperit olivatkin kunnossa, oli edessä vielä potkureiden tarkastukset. Lopulta Lloydin miehet saivat potkuritkin tarkastetuksi ja laivat saatiin irti hietikolta. Vuonna 1909 valmistunut Relillio sai uudeksi nimekseen Wilke. Wirman nimen alla liikennöi vuonna 1903 rakennettu Rhio ja halvin alus, vuonna 1904 käyttöön otettu Ladykirk, siirtyi Wihurille nimellä Wiides.

Wiiri

Tuolla samalla laivanhankintamatkalla Bidefordissa The Brynymor Steamship Co. Ltd:n edustajat Swanseasta hankkiutuivat Antti Wihurin puheille hotelliin tarjoten hänelle kumpiakin sopijaosapuolia selvästi hyödyttävää sopimusta. Neuvottelun tuloksena perustettiin varustamo-osakeyhtiö, jonka 60 osakkeesta Antti Wihuri omisti 14 ja kaksi osaketta oli muilla suomalaisilla. Varustamon nimeksi tuli Oy Fredavore ja samaa nimeä kantoi myös varustamolle hankittu ensimmäinen 1600 tonnin höyryalus, joka oli entiseltä nimeltään ss Thames. Tämä laivakauppa tehtiin vain kolme päivää myöhemmin, kuin Wihuri oli tehnyt kaupat kolmesta laivasta omalle varustamolleen. Tämä järjestely takasi Wihurille kevyen hallinnon edullisin kustannuksin ja englantilaiset pääsivät hyötymään selvästä kustannusten säästöstä, kun laiva aikarahdattiin swansealaiselle yritykselle ja laiva lipuessaan kansainvälisillä merillä Suomen lipun alla ei aiheuttanut samanlaisia rasitteita vaatimusten muodossa, kuin englantilaisilla varustamoilla muuten olisi ollut. Varustamon harteille jäivät käytännössä ainoastaan miehistö-, vakuutus- korjausasiat. Tämä uudelle yhteisyritykselle hankittu höyrylaiva ss Fredavore aloitti ahkeran liikennöintinsä Englannin ja Ranskan välillä vieden lähinnä propsi- ja hiililasteja. Suomen satamissa tämä höyryalus ei koskaan käynyt. Aikarahtaus tehtiin ensin viideksi vuodeksi ja uudistettiin sopimuksen päätyttyä vielä toiseksi viisivuotiskaudeksi, mutta lopulta laiva kaupattiin vuoden 1938 alussa swansealaiselle varustamolle.

Wipunen

Englantilaisosapuoli oli saamistaan kokemuksista niin innostunut, että he myivät omistamansa ss Fredvillen jo seuraavana kesänä Oy Fredavorelle. Tämä höyrylaiva aikarahdattiin jerseyläiselle varustamolle ja jälleen laiva rahtasi hiili- ja propsikuormia Englannin ja Ranskan välillä. Parin vuoden päästä tämä alus kuitenkin kaupattiin Norjaan uudelle omistajalle. Antti Wihuri yltyi myös kokemuksen rohkaisemana kokeilemaan yhteistyötä saksalaisten kanssa samankaltaisin järjestelyin, kun englantilaistenkin kanssa. Vuonna 1932 perustetun varustamon nimeksi tuli Oy Laiva Toivo ja sille hankittu höyryalus Hoffnung nimettiin Toivoksi, mutta jo seuraavana vuonna Toivo haaksirikkoutui. Antti Wihurille tarjottiin vielä vuonna 1912 valmistunutta 6600 tonnin alusta Gardiffin satamassa 4 500 punnalla vielä Englantiin suuntautuneella matkalla. Antti tarjosi laivasta käteisellä 4 350 puntaa ja kaupat syntyivät siitäkin laivasta Lontoossa. Laivan myi lontoolainen varustamo La Tunisienne Steam Navigation Co. Ltd ja Antti Wihuri osti sen omalle varustamolleen. Laiva lipui nyt Wihurin laivastossa uudella nimellä, Wipunen. Kotioloissa taloutta tarkasti hoiti vaimo Jenny Wihuri perheen Kaivopuiston kodissa, kunnes vuonna 1938 Wihurit muuttivat vastavalmistuneeseen - arkkitehti Väinö Vähäkallion suunnittelemaan - taloonsa meren äärellä Kulosaaressa osoitteessa Kärkikallionkuja 3.   

1938 valmistui arkkitehti Väinö Vähäkallion suunnittelema talo Kulosaareen Wihureille kodiksi.