Kuuntelitko itkien kantavuutta äänten pitkien?

Joulukuun 10. päivä tänä vuonna täyttää 77 vuotta pasunisti, sovittaja ja kapellimestari Donald (Don) John Sebesky, joka syntyi New Jerseyn Perth Amboyssa, Yhdysvalloissa. Janet Schenckin vuonna 1917 perustama The Manhattan School of Music oli hänen opinahjonsa New Yorkissa. Alkujaan opisto toimi nimellä Union Settlement Association ja siellä ovat oppejaan seuraaville sukupolville siirtäneet mm. Pablo Casals ja Harold Bauer. Don Sebeskyn musiikillinen ura pyörähti käyntiin sellaisten musiikkilegendojen kokoonpanoissa, kuin Tom Dorsey, Stan Kenton, Claude Thornhill, Kai Winding, Warren Covington ja Maynard Ferguson. Monet kuuluisat orkesterit ovat työstäneet hänen johdolla nautinnollisia konsertteja kuulijoille; sellaisia ovat esim. Boston Pops, London Symphony Orchestra, Chicago Symphony Orchestra, Toronton sinfoniaorkesteri, New Yorkin Filharmonikot ja The Royal Philharmonic of London. Vuodesta 1960 lähtien hän elättänyt itsensä sovittajana ja kapellimestarina. Moni varttuneempi kuulija saattaa muistaa hänen oivia sovituksia sellaisten säveltaiteilijoiden ja muusikoiden levyillä, kuten Wes Montgomery, George Benson, Herbie Mann, Paul Desmond ja Freddie Hubbard. Lukemattomat artistit ovat paistatelleet parrasvaloissa hänen mittatilaustyönä tekemien sovitusten myötä; sellaisia ovat ainakin Frank Sinatra, Barbara Streisand, Tony Bennett, Michael Buble, Liza Minnelli, Christina Aguilera ja Prince. 31 kertaa hän on ollut ehdolla Grammy-palkituksi ja kolmasti hän tämän palkinnon onkin kumartanut itselleen. Vuonna 1975 Don Sebesky yltyi myös itse siirtämään sovittamisen jaloa taitoa oppikirjan muodossa tuleville muusikoille kirjassaan The Contemporary Arranger. Vuosien saatossa hänen sovituksensa ovat tulleet tutuiksi Broadwayn teattereissa, radiokanavilla kuin tv-lähetyksissä sekä äänilevyiltä ja filmimusiikista.

Don Sebesky

 Lauantaina 27.9.2014 klo 19 kokoontui suuri joukko iltapukuihin sonnustautunutta juhlakansaa Tampere-talon Sorsapuistosaliin konserttitanssiaisiin muikean orkesterimme - Tampere Filharmonian - musisoidessa Heinolassa 22.3.1949 syntyneen trumpetisti, sovittaja ja kapellimestari Markku Henrik Johanssonin johdolla. Markku toi mukanaan Heinolasta orkesterisovitukset ja solisteiksi tähän musikaaliseen joukkoon saapuivat sopraano Johanna Rusanen-Kartano ja tenori Jyrki Anttila. Molemmilla solisteilla oli viisi soolonumeroa ja lopussa yhteinen duetto ylimääräisenä, Con te partiró. Introna iltaan toimi Markun käyntiin lähettämä Ready, steady, go, jonka aikana juontaja esitteli illan ohjelmansuorittajat. Tanssittajiksi paikalle oli saatu Tanssiseura Hurmion tanssittajia, joilla oli punainen kukka rinnuksissa. Varsinaiset tanssit käynnistyivät valsseilla Syysunelmia ja Carmen Sylva. Ehtoon auvoisana juontajana esitysnumeroita järjesteli Filharmoniamme intendentti, Helena Hiilivirta. Nyt moni tämän lukija täysi aiheellisesti ihmettelee, mitä ihmettä Don Sebesky liittyy tähän asiaan!? No sillä tavalla, että Markku on imenyt opiskeluvaiheessa paljon vaikutteita juuri hänen tavastaan tehdä musiikkia isolle orkesterille ja tuntee erinomaisesti Sebeskyn The Contemporary Arranger-oppikirjan kannesta kanteen. 

Manhattan School of Music.

  Neljävuotiaana musiikkiherätyksen kokenut Markku aloitti 13-vuotiaana trumpetinsoiton, vaikka molemman vanhemmat olivat orkesterimuusikoita. Taidemusiikin puolelta alkaneet opinnot keskittyivät vuosina 1965-68 Lahden musiikkiopistoon ja vuosina 1970-72 Sibelius-Akatemiaan. Vuosina 1976 ja 1977 häntä johdattivat musiikin saloihin Thad Jones, Carmine Caruso ja Lew Soloff New Yorkissa. 26.6.1932 Turussa syntynyt Markun velipuoli, Paul Mikael "Nacke" Johansson (k. 14.10.2007 Ahvenanmaalla) - lukemattomien sovitusten tekijä itsekin - ohjasi 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Helsinkiin muuttaneen Markun musiikkipiireihin verkostoitumaan ja yhteyksiin levy-yhtiöihin. Tunnetuin kokoonpano, jossa Markku vaikutti soittamalla ja sovittamalla musiikkia oli vuosina 1970-1974 Pepe Willberg & Paradise. Markku Johansson oli perustamassa UMO:a ja toimi sen kapellimestarina vuosina 1992-93 Esko Linnavallin äkillisen poismenon jälkeen. Vantaan viihdeorkesterin taiteellisena johtajana Markku vaikutti vuosina 1988-2009. Nykyisin Vantaan orkesterin kapellimestarina toimii Nick Davies. 

Sopraano Johanna Rusanen-Kartano ja tenori Jyrki Anttila.

Tanssiaisillan aikana kuullusta 31 kappaleesta oli 22 Markku Johanssonin sovittamia; tässä luvussa oli mukana jo muutama Markun sävellyskin, kuten Tanssiaiset Casinolla ja La Tangorita. Arthur Fuhrmanin (s. 11.3.1930 Hannoverissa ja k. 5.2.2013 Helsingissä) sovituksia oli mukaan saatu neljä; E. Kálmánin Sylvas entrée, W. Engelin ja Bergerin Rion tähti, M. Moresin Uno-tango sekä R. Benatzkyn Sellanen ol' Viipuri. Yrjö Hjeltin käden jälkeä esiteltiin L. Leandrosin ja K. Munron tangossa Vie meidät rakkauteen ja P. Saulin työnäytteinä olivat Klosen ja Lukeschin Violetta-tango sekä F. Rotterin Ich küsse Ihre hand, Madam. Johanna Rusanen-Kartanon laulunumerot olivat Sylvas entrée, I could have danced all night ja Vie meidät rakkauteen. Väliajan jälkeen hän lauloi vielä kaksi laulua soolona: Thank you for the music (B. Anderson & B. Ulvaeus) ja Jorma Panulan Olen mikä olen. Tenori Jyrki Anttila aloitti oman osuutensa vasta tanssiaisten jälkipuoliskolla E. di Capuan O sole miolla ja C. A. Bixion sävelmällä Mamma. Illan monista elokuvasävellyksistä - sellaisia olivat mm. Usko Kempin Vanhan merirosvon kapakassa (Rion yössä), Nino Rotan La Strada samannimisestä Fellinin elokuvasta vuodelta 1954, George de Godzinskyn Pohjolan yö (Salakuljettajan laulu) - Jyrki tunnelmoi seuraavaksi Toivo Kärjen ja Reino Helismaan kappaleella Sinun silmiesi tähden elokuvasta Pekka ja Pätkä kesälaitumella. Soolo-osuutensa päätteeksi Jyrki lauloi vielä Sammy Cahnin ja N. Brodzkyn kappaleen Be my love sekä Sammy Fainin ja Saukin eli Sauvo Puhtilan suomalaisin sanoin laulun Niin paljon kuuluu rakkauteen - elokuvamusiikkia tämäkin elokuvasta Päivien kimallus vuodelta 1955. Tiesitkö muuten, että Sauvo Puhtila on maamme ilmeisesti tuotteliain käännösiskelmien sanoittaja? Juha Vainion jäljiltä jäi n. 2400 sanoitusta (n. 200 omaa sävellystä) ja Reino Helismaan tuotanto jäi varsin lyhyeksi varhaisen poismenon johdosta tammikuussa 1965; julkaistuja laulunsanoja  kuitenkin 5 000 kappaletta. Saukki itse joskus yritti laskea sanoitustensa määrää, mutta heitti pyyhkeen kehään 6 000 laulun jälkeen - parhaimmat arviot kertovat 9 000 sanoituksesta.