Antti Wihuri valmistui keväällä 1908 kapteeniksi Rauman merikoulusta.

David Jansson oli Kustavin meripitäjän kuuluja miehiä, Alastalon leskeksi jäänyt isäntä sekä laivanrakentaja ja maanviljelijä, joka 61-vuotiaana ihastui itseään 30 vuotta nuorempaan Josefina Österbergiin. Syksyllä 1882 pari matkasi Turkuun asti hankkimaan kihlat ja vihille asti pari ei sitten pyrkimyksestään huolimatta koskaan ennättänyt, kun kesäkuussa 1883 David Jansson sai halvauskohtauksen, johon myös kuoli. Leski jäi raskaaksi ja synnytti 9.10.1883 hyvin isäänsä fyysisesti muistuttavan pojan, Antti Taavetti Janssonin. Antti varttui Kustavin kalliosaarella, Tönvikissä, meren äärellä, varsin vaatimattomissa oloissa. Pieni asumus oli kodikas ja äiti pitikin  kodista hyvin huolta sekä hankki perheen elannon ompelutöillä. Äidin isä, Abraham Österberg, oli myös varustaja ja laivuri, joka Naima-aluksellaan kulki Englantiin asti. Naima koki vuonna 1878 haaksirikon, joka ajoi omistajansa suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Vuotta myöhemmin Abraham sai kuitenkin hankittua paljon pienemmän Väinö-kuunarin, jonka hän joutui parin vuoden päästä luovuttamaan jollekin ahvenanmaalaiselle. 

Syksyllä 1893 aukesi Kustaviin kansakoulu, johon heti pyrki 30 oppilasta; tässä oppilasjoukossa oli myös pian 10-vuotias Antti, jota myös Antoniksi kutsuttiin. Silloisesta kotitalostaan, Toivolasta, oli parin kilometrin matka kansakoululle. Kolme vuotta koulua käytyään sai Antti keväällä 1896 koulusta päästötodistuksen, tuolloin hän oli vasta 12-vuotias. Vahvalle ja isokokoiselle Antille oli jo täysin selvää, että hän oli lähdössä merille. Hän pestautui laivakokiksi kustavilaiseen kaljaasi Rakkauteen kuukausiksi. Täällä meren äärellä oli pitkään jo totuttu siihen, että pojat lähtevät jo varhain merille, joten äitikin tyytyi siihen päätökseen. Onneksi myös laiva purjehduskautensa aikanakin poikkesi joskus kotisatamassa. Ensimmäinen merimatka oli puutavaran vienti Kristiinasta Tukholmaan ja kaljaasin miehistö oli kahdeksan henkeä. Miehistö osti paikallisilta kalastajilta kalaa, joka säilöttiin sumppuihin ja myytiin asiakkaille satamissa. Ensimmäinen purjehduskausi kesti seitsemän kuukautta ja Antti sai palkkaa 6 markkaa kuukaudessa kokintyöstään.

Talvikauden Antti vietti kotonaan Tönvikin Toivolassa ja keväällä 13-vuotias poika pestautui taas, tällä kertaa kuitenkin merimieheksi paremmalla palkalla. Näin vuodet vierivät kunnes 16-vuotiaana Anton lähti jungmanniksi ahvenanmaalaiseen pitkään purjealukseen, joka seilasi Norjaan, Englantiin ja Hollantiin asti. Tällä reissulla hänellä meni puolitoista vuotta. Äiti kuoli Antonin ollessa vasta 16-vuotias ja pojan holhoojaksi määrättiin äidin vanhemman sisaren, Marian mies, Tukkilan talon isäntä Frans Tukkila. Tänne Parattulan Tukkilaan Anton muutti 18 vuotta täyttäneenä matruusina vuodenvaihteessa 1901-02 meriltä palattuaan. Fransilla ja Marialla oli lähes yhdeksän vuotta Anttia vanhempi Eetu-poika, ja tämä serkkupoika oli valmistunut jo maanmittausinsinööriksi ja asui Helsingissä. Seuraavassa kesäkuussa Anton konstina pestautui kustavilaiseen Siviään. 

Kuunari Saari

Seuraava pesti oli kuunariparkki Saari, jossa Antti palveli konstina. Helmikuussa 1903 laiva lähti viemään 200 standarttia sahatavaraa Etelä-Afrikan Port Nataliin eli Durbaniin ja 114 vuorokautta purjehdittuaan laiva saapui perille 2.7.1903. Neljän viikon odotuksen päästä uusi lasti saatiin vietäväksi Kuubaan, jossa oltiin lokakuun loppupuolella. Marraskuu kului Kuubassa ja 9.12.1903 alkoi matka Amsterdamiin lastina seetri- ja mahonkipuuta, ja perille Amsterdamiin päädyttiin 29.1.1904. Venäjän käymä sota Japanin kanssa vaikeutti myös Venäjän lipun alla purjehtivan Saaren rahdin saantia, mutta kivihiililastia laiva sai kuitenkin Venäjän Riikaan viedäkseen 10.3.1904. Vaikka Anton Jansson purjehti laivan mukana aina 12.9.1904 asti, oli hän tehnyt jo päätöksen lähteä Rauman merikouluun aliperämieskurssille, jonka lukukausi alkoi 15.10.1904 Raumalla. Koulussa oli vaivaiset 30 oppilasta, jotka asuivat täysihoitolaisina; Anton asui kustavilaisen Volter Holmroosin huonekaverina talossa n:o 119 Vanhan kirkon kadulla. 

Rauman merikoulu

Antonin luokalla oli 11 nuorta miestä, joilla kaikilla oli jo kokemusta kaukomerillä seilaamisesta. Koulua johti 60-vuotias merikapteeni Fr. Groundstroem opettaen pääaineinaan matematiikkaa ja merenkulkua. Koulunkäynti sujui kivuttomasti Antonilta, vaikka oppitunnit alkoivat jo klo 7. Täysihoidostaan Anton ja Holmroos maksoivat 47 markkaa kuukaudessa, jota rahan tarve alkoi olla krooninen pian. Anton kirjoitti kasvattivanhemmilleen Kustaviin pyytäen rahallista apua ja nämä taivuttelivat Eetu-serkun lainaamaan Antonille 150 markkaa. Kesän ajan Antonilla oli taas laivapalvelua ja lokakuussa jatkui merikoulu. "Niin paljon purjelaivoja tullaan kuitenkin aina tarvitsemaan, että niissä voidaan kasvattaa merimiehiä höyrylaivojen päällystöön, sillä paljastaan höyrylaivoilla ei merimies voi saada tarpeellista kokemusta ja ammattitaitoa." Tämä lainaus on Antonin koulussa kirjoittamasta aineesta, aiheena: Höyrylaiva.

Tiedettiin hyvin, että merenkulussa elettiin vääjäämätöntä murrosaikaa, jolloin höyrylaivat tunkivat itsensä purjelaivojen ohi voimalla. Suomessa purjelaivojen perinne oli jatkunut pitempään, kuin monissa muissa maissa. Asia ei voinut olla näkymättä myös merikoulun opetusohjelmassa, jonne kuin varkain oli ilmestynyt höyrykoneoppi; merikapteenin tutkinnossa se kylläkin oli  erillisenä ja vapaaehtoisena lisätutkintona. Rauma tunnettiin hyvin koulukaupunkina; seminaari ja lyseo olivat merikoulun lisäksi varsinaiset kaupungin ylpeilynaiheet. Merikoulun johtokunnan puheenjohtajana toimi seminaarin johtaja ja varapuheenjohtajana lyseon rehtori. Vuonna 1442 perustettu kaupunki sai tapulioikeudet vuonna 1830, jolloin Raumalta päästiin lähtemään valtameripurjehduksille. Meri on läheisesti ollut osa lähes jokaisen raumalaisen työtä, harrastusta, kulttuuria tai elämää. Purjehduskauden loistoaikaa - aikaa, jolloin alustonnisto oli Raumalla Suomen suurinta - elettiin 1880-luvulla, jolloin myös tämä Rauman merikoulu kaupunkiin perustettiin ensiksi kauppalaivureita kouluttamaan. Vuonna 1895 alkoi merikoulussa merikapteenien kouluttaminen. Kaupunki rakennutti merikoulun vuosisadan vaihteessa Kalliokadulle ja myös sisustutti sen koulun tarpeisiin. Merikoulu toimi liki seitsemänkymmentä vuotta näissä tiloissa ja sen jälkeen tilat toimivat vielä kolmekymmentä vuotta nuorisotiloina. Koulun tilat kunnostettiin museokäyttöön vuonna 2000 ja kesällä 2004 tiloissa aukesi yleisölle museo. 

Bobrikovin murha oli tuoreeltaan ihmisten muistissa, Venäjän käymä sota Japanin kanssa heikolla menestyksellä ja suurlakko syksyllä 1905 olivat kuvaavia tapahtumia tuolle ajalle. Raumallakin järjestettiin tammikuussa 1905 tanssiaiset Port Arthurin antautumisen johdosta ja Venäjän tappiota suorastaan juhlittiin aivan avoimesti. Tapahtumat alkoivat näkyä poliittisena toimintana ja varsinkin suomalaisuusharrastuksena, jossa vieraskieliset sukunimet oli tarkoitus vaihtaa suomenkieliseen asuun. Tämä harrastus kasvoi suorastaan kansanliikkeeksi Johannes Linnankosken tehdessä aloitteen joukkonimenmuutoksesta Snellmanin syntymän 100-vuotispäivänä 12.5.1906. Tämän liikehdinnän aikana ilmeisesti noin 100 000 ihmistä vaihtoi sukunimensä yhtäaikaisesti Suomessa ja Anton Jansson oli yksi heistä; hän otti nimekseen Antti Wihurin - vihurin viitatessa siis omalla tavallaan mereen ja merenkäyntiin. 

Keväällä 1906 sai Antti perämiestutkintonsa suoritettua kurssinsa priimuksena ja nyt täytyi vielä tehdä käytännön harjoitus laivoilla perämiehenä. Merikapteeninkirja edellytti kahden vuoden palvelua perämiehenä Itämeren ulkopuolella ja tästä vaatimuksesta pidettiin hyvin tiukasti kiinni. Antti pääsikin tuttuun laivaan, kustavilaiseen Saareen ensimmäiseksi perämieheksi; kapteenina laivalla oli August Blomqvist. Toukokuussa laiva suuntasi Espanjaan, jonne matka kesti noin 60 vuorokautta. Syksyllä laiva kävi hakemassa mahonkipuuta Kuubasta ja lasti tuotiin Le Havreen. Jälleen Atlantin ylitystä Kanadaa, jossa jäiden takia menikin satamassa talvi 1907 pitkälle; jäiden jälkeen lähtöä hidasti vielä tukinuitot. Vasta heinäkuussa Halifaxista laiva matkasi kohti Llanellya Walesin rannikolle. Antti oli tehnyt jo päätöksen jatkaa koulua ja hankkia merikapteenin paperit. Merikoulu oli alkanut jo lokakuun puolivälissä, kun kuunari Saari vasta 9.11.1907 saapui Uuteenkaupunkiin. Hänet otettiin Raumalle mielellään opiskelemaan kapteeniluokan nuorimpana oppilaana. Jouluksi Eetu kutsui Antti serkkunsa kotiinsa Helsinkiin, jossa saivat rauhassa suunnitella asioitaan, kuten Tukkilan ja vanhempien kohtaloa.

28.4.1908 Antti Wihurin sai käteensä kapteenintutkinnon ja koulut olivat käydyt. Kauppalaivurin tutkinto tuli suoritetuksi erinomaisin arvosanoin; vain äidinkielessä ja englannissa olivat numerot 9 ja muiden aineiden ollessa 10. Merikapteenin tutkinnon suorittanut kauppalaivuri sai ainokaisen kiitettävän todistuksen 74 äänellä 80 mahdollisesta äänestä. Jo seuraavana päivänä koulunsa lopetettuaan Antti aloitti patikoinnin säästeliäänä miehenä kohti kotiseutua Kustavia ja Tukkilan taloa siellä. 

Antti Wihuri©Esa Hakala