Imperator Alexander II.

Vuodesta 1907 lähtien Alfred Kordelinin hallussa oli suurehko määrä Rauman Laivanvarustaja yhtiön osakkeita; aluksi yhtiön 430 osakkeesta hänellä oli 140 osaketta ja vuonna 1912 hän hankki vielä 40 osaketta lisää. Yhtiön omistuksessa olivat sangen suuret rautalaivat Imperator Alexander II, Finland ja fregatti Sylfid. Nämä kolme alusta tekivät Atlantin ympärysvaltojen rahtiliikenteellä varsin tuottavaa tulosta. Niin paljon yhtiö kiehtoi Alfred Kordelinia, että hän lopulta hankki koko yhtiön osakekannan omaan haltuunsa. Kauppa toteutui 9.1.1917 ja kauppahinta oli 1 641 500 markkaa. Lopulta hän ei kuitenkaan itse halunnut omistaa laivojaan, vaan 2.4.1917 muodosti osakeyhtiön, Osakeyhtiö Tonnage Aktiebolag, joka kolmen miljoonan markan pääomalla harjoitti liiketoimintaa laivoilla. Muutaman päivän päästä - 5.4.1917 - yhtiö osti Pietarsaaresta parkkilaiva Iran 370 000 markalla ja Nimrod-nimisen puisen, Liivinmaalla rakennetun, kuunarin 150 000 markalla. Kordelin osti myös Wasa-Noedsjö Ångsbåts Ab:n, Ab Kustenin ja Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön - Finska Ångfartygs Aktiebolagetin osakkeita. Reposaaren höyrysahan kaupan yhteydessä siirtyi Kordelinille sahan sisaryhtiö, Räfsö Ångsångs Rederi Ab, jonka sahayhtiön käytössä olleet hinaajat ja proomut siirtyivät myös Kordelinin omistukseen. Vielä 8.11.1917 Alfred Kordelin yhdessä merikapteeni G. W. Wassin kanssa olivat lähdössä ilmeisesti Tukholmaan ostamaan varustamolle lisää laivakalustoa, mutta matka peruuntui Alfred Kordelinin väkivaltaisen kuoleman vuoksi edellisenä päivänä. Tämän Kordelinin laivayhtiön tarina päättyi noin puolentoista vuoden päästä Kordelinin kuolemasta, kun viimeinenkin laiva oli myyty hyvällä voitolla.

Reposaaren höyrysaha.

Entinen tehtaanisäntä Gustaf Tigerstedt anoi vuonna 1871 Turun ja Porin läänin kuvernööriltä lupaa perustaa höyrysahalaitosta Reposaaren kaakkoisrannalla oleville Alholman saarille, joihin hän oli jo solminut Porin kaupungin kanssa vuokrasopimuksen 50 vuodeksi vuoden 1872 alusta alkaen. 11.10.1871 kuvernöörinvirasto teki myönteisen päätöksen hankkeelle ja senaatti vahvisti päätöksen 1.3.1872. Tigerstedt ei ennättänyt alkaa sahahankkeen toteutusta, kun tukholmalainen tukkukauppias ja puutavaraliikkeen harjoittaja J. E. Francken huomasi myös Reposaaren oivan sijainnin puutavaran jalostus- ja vientitarkoituksiin. Reposaareen voitiin uittaa miltei koko vuoden puuta, koska sen satama jäätyi vain aniharvoin ja sahalta johti jo valmis rautatie Mäntyluotoon. Nyt alkoi kova vääntö sahan tulevaisuudesta ja 28.7.1872 Francken sai ostettua senaatin lupakirjan Tigerstedtilta. Tukkukauppias Francken perusti välittömästi Räfsö Ångsågs Aktiebolag-osakeyhtiön sahaustoimintaa varten. Yhtiön säännöt vahvistettiin 27.8.1872 ja uusi höyrysaha siirtyi tämän osakeyhtiön omistukseen 25.11.1873. Osake-enemmistö - 1 500 osakkeesta 1 407 - oli Francken omistuksessa ja pieni osuus oli mm. porilaisilla liikemiehillä, jotta yhtiö saatiin perustettua Suomeen. Alunperin saha oli kolmeraaminen ja muutostöiden yhteydessä sahasta tehtiin kuusiraaminen vuosina 1874-75, mutta tämän saha kohtaloksi koitui kuitenkin perusteellinen tulipalo 16.2.1901. Välittömästi palaneen sahan tilalle alkoi uuden pystytys ja uusi saha oli jo käytössä saman vuoden heinäkuussa.

Francken kauppahuoneen ansiosta Reposaaren sahayhtiöllä oli erinomaiset suhteet isoihin eurooppalaisiin ostajiin sekä kattava ja pitkäaikainen asiamiesverkosto olemassa. Pääkonttori sijaitsi Tukholmassa ja sieltä hoidettiin tuotteiden markkinointia. Sivukonttorit sijaitsivat Reposaaressa ja Tampereella. Sahayhtiön toimitusjohtajana oli vuoden 1917 loppuun asti Adam Haeggström toimipaikkanaan Reposaaren konttori. Tampereen konttorin johtaja oli Albert Håkanzon ja saattaa olla jopa mahdollista, että Alfred Kordelin tutustui Albertiin jo Tampereen vuosinaan. Sahayhtiön suuret ja arvokkaat metsävarat joka tapauksessa herättivät Alfred Kordelinin huomion; jo alkuvuosistaan lähtien yhtiö oli määrätietoisesti hankkinut metsäomaisuutta eri puolilta maatamme, mutta lähinnä kuitenkin Kokemäenjoen vesistöalueelta ja Keski-Suomesta. Metsäomaisuutta oli kertynyt noin 18 000 hehtaaria ja yhtiöllä oli 43 maatilaa hallussaan. Sahayhtiö vuokrasi Porin kaupungilta vuonna 1911 Kappelinsaaren lautatarhakseen ja näin yhtiö Reposaaressa hallinnoi 70 hehtaari vesialueita ja 40 hehtaaria maata. Yhtiö omisti myös muitakin sahoja. Siuron aseman kupeessa sijainnut saha Kuloveden saarella oli peräisin vuodelta 1897, mutta tämä saha tuli tiensä päähän vuonna 1905. Merikarvialta sahayhtiö hankki Yläsahan kaksi- ja kolmiraamiset sahat J. W. Norrgårdilta vuonna 1908 laajoine metsävaroineen. Poomarkun kirkolla yhtiöllä oli myös yksiraaminen saha. Kordelin oli aikanaan ajautunut yhtiön kanssa tekemisiin myydessään Mommilan kartanon puutavaraa tälle yhtiölle. Sahayhtiön maatiloja hoiti Albert Engman, joka myöhemmin toimi myös yhtiön rahastonhoitajana. Tampereen konttorin johtaja Håkanzon järjesteli yhtiön puutavaran ostot, hakkuut, ajot ja uitot. Yhdessä W. Rosenlew & Co Oy:n ja A. Ahlström Oy:n kanssa Reposaaren saha olivat osakkaana Kokemäen Lauttausyhtiön osakkaana. Reposaaren saha oli myös osakkaan vuonna 1916 perustetussa Björneborgs Peppersbruk Ab:ssa, jonka osake-enemmistön omisti W. Rosenlew & Co Oy. Sahayhtiöllä oli 20.3.1916 perustettu sisaryhtiö, Räfsö Ångsågs Rederi Ab. Enimmillään Reposaaren saha työllisti noin 550 työntekijää ja toinen iso työnantaja Reposaaressa oli 1900-luvun alussa toimintansa aloittanut Reposaaren Konepaja. Nämä edellä mainitut yhtiöt saivat idyllisen kalastajakylän muuttumaan toimintansa ansiosta teollisuustaajamaksi.

 

Kordelin oli vuodesta 1916 alkaen omistanut Reposaaren sahayhtiöstä yhden osakkeen ja kun hän aloitti neuvottelut yhtiön ostamisesta, oli hän luvannut myös ottaa sahayhtiön Tampereen konttorin johtajan Albert Håkanzonin yhtiökumppanikseen viidenneksen osuudella pääomasta. Rahoitus oli tähän osakkuuteen tarkoitus hoitaa Alfred Kordelinin takaamilla lainoilla. Ruotsista katseltiin hermostuneena Suomen epävakaita oloja keväällä 1917 ja höyrysahan omistajat olivat jo valmiita luopumaan sahaustoiminnasta Suomessa. Alfred Kordelin jopa itse matkusti Tukholmaan neuvottelemaan Reposaaren sahayhtiön ostamisesta, mutta varsinaisena neuvottelijanaan hän käytti asianajajaa ja Suomen tulevaa presidenttiä, Risto Rytiä, Kordelinin monien liiketoimien luottomiestä. Melkoinen onnenkantamoinen oli myös se tosiseikka, että myyjätaho lopulta hyväksyi kauppahinnan suorittamisen Suomen markkoina. 2.6.1917 Helsingissä kirjoitettiin alustava sopimus alle ja lopullinen kauppakirja allekirjoitettiin Helsingissä 6.6.1917 ja kauppahinnaksi sovittiin 20 miljoonaa markkaa (14,4 miljoonaa kruunua). Näin Kordelin sai ostettua Reposaaren sahayhtiön erittäin edullisin ehdoin, koska Suomen markan kurssi heikkeni erittäin nopeasti tuona aikana. Kordelin oli vielä neuvottelujen loppusuoralla epäröinyt kauppaa, mutta myyjä ja Risto Ryti painostivat häneltä nopeaa ratkaisua. Kaupassa Kordelinin omistukseen siirtyi 1 500 osakkeesta 996 osaketta ja sahayhtiön hallussa oli 500 osaketta sekä yksityisillä neljä osaketta. Alfred Kordelin ennätti omistaa Reposaaren sahayhtiön noin viisi kuukautta ennen yllättävää ja väkivaltaista kuolemaansa marraskuun 7. päivänä 1917, hieman ennen Suomen itsenäistymistä. Pesänselvitysmiehet myivät Reposaaren Höyrysaha Oy:n 8.7.1918 helsinkiläisille suurliikemiehille K. E. Kontrolle ja Juho Kuosmaselle kaikkiaan 30 753 000 markalla.

Risto Heikki Ryti.

Huittislaisen maaviljelijäpariskunnan - Karl Evert Ryti (aiemmin Mauriala) ja Ida Vivika Ryti - kymmenhenkisen lapsikatraan poikana 3.2.1889 syntynyt Risto Heikki Ryti kirjoitti itsensä ylioppilaaksi jo 17-vuotiaana vuonna 1906 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon kolmessa vuodessa syksyllä 1909. Nuorukainen perusti tovin vanhemman opiskelukaverinsa Erkki Eskolan kanssa Rauman vanhaan kaupunkiin asianajotoimiston osoitteeseen Kauppakatu 19. Työnsä ohessa Risto Ryti jatkoi vielä opiskelua ja valmistui varatuomariksi vuonna 1912 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi Euran käräjiä istuttuaan tuomiokunnan tuomarin Kyanderin johdolla vuonna 1914. Tähän tuoreeseen asianajotoimistoon Alfred Kordelin eräänä kauniina päivänä astui sisään ja tutustuttuaan paremmin aikain saatossa Risto Rytiin, otti tämän luottomiehekseen asioidensa hoitajana. Melko suuresta ikäerosta huolimatta miehet ystävystyivät ja Kordelin käytti Risto Rytiä monien kauppasopimusten neuvottelijana ja istutti hänet useiden omistamiensa yhtiöiden hallituksiin. Risto Ryti avioitui oikeusneuvos Johan Julian Serlachiuksen tyttären Gerdan kanssa ja heille syntyi kolme lasta; professori Henrik Ryti, professori Niilo Ryti ja lääketieteen lisensiaatti Eva Saxén. Ryti toimi Suomen Valtamerentakainen Kauppa Oy:n johtajana vuosina 1919-21, edistyspuolueen kansanedustajana vuodet 1919-24 ja 1927-29, vuodet 1921-24 valtiovarainministerinä ja Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajana vuodet 1924-1939 ja 1944-45. Vuonna 1934 Englannin kuningas myönsi Risto Rytille Victorian ritarikunnan komentajamerkin. Tasavaltamme presidenttinä Ryti toimi vuosina 1940-44 ja hänet tuomittiin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vuonna 1945 kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen, josta hänet armahdettiin vuonna 1949. Ryti kuoli Helsingissä 25.10.1956.

Risto Rytin muistopatsas Huittisissa.

Luonnonmaan saaren Kultarannan kylän Ali- ja Ylitalon tilat ajautuivat vuonna 1906 huutokaupalla uudelle omistajalle myytäväksi. Alfred Kordelin valtuutti vanhemman veljensä J. V. Valtosen ostamaan tilat huutokaupasta omiin nimiinsä. Kordelin ei alkujaankaan suunnitellut tiloja maanviljelystarkoitukseen, vaan hänen tarkoituksensa oli saada merenäärestä itselleen huvilapaikka. Vuoden 1910 paikkeilla Valtonen sai palstoittaa ja sopivina lohkoina myydä näitä maita erilaisille kesähuviloiden rakentajille ja pienviljelijöille. Tietyt palstat toisiinsa liittyen hän kuitenkin säästi ja nämä lunasti sitten Alfred Kordelin Kultarannan huvilaansa varten. Lisäksi Kordelin hankki vielä omistukseensa kaksi lohkotilaa, Koiviston ja Metsäjärven tilat.

Kultarannasta tuli 1920 presidenttiemme kesäasunto.

Kesähuvila valmistui lopulta korkealle graniittikalliolle saaren rannalle, vastapäätä Naantalia, vaikka aivan aluksi Kordelin oli mieltynyt alavampaan paikkaan kallion alapuolella rannan uumenissa. Tilanomistaja Theodor Mansner ja arkkitehti Lars Sonck saivat kuitenkin Alfred Kordelinin pään kääntymään ja huvila löysi lopullisen, ylvään paikkansa kalliolta. Lars Sonck sai suunnitelmat valmiiksi vuonna 1913 ja saman tien alkoi myös itse kivihuvilan rakentaminen. Muita Sonckin suunnittelemia rakennuksia ovat mm. Tampereen Johanneksenkirkko eli myöhempi tuomiokirkko, Helsingin Kallion kirkko, Hypoteekkiyhdistyksen talo, Kulosaaren rantahotelli, Pörssi ja Hakan talo. Huvilan urakkalaskelma muodostui 63 000 markaksi ja rakennusmestari Kalle Kulmala valvoi aluksi rakentamista. Kulmalan työ jäi kuitenkin kesken maasta poistumisen vuoksi ja rakennusmestari Viktor Vesala sai suorittaa rakennuttamisen loppuun asti. Lopulliset rakennusaikaiset kustannukset puutarhoineen kaikkineen nousivat n. kahteen miljoonaan markkaan, kun 19 huoneen graniittihuvila saatiin valmiiksi vuonna 1916. Alfred Kordelin ehti huvilallaan kallista vapaa-aikaansa käyttämään vain kolmen suven verran. Aikalaisten ihmettelyt Kultarannan rakentamisesta - vaikka hänellä oli kaupunkiasuntoja ja maatilojakin omassa käytössä - Kordelin kuittasi humoristiseen tapaansa: "Rakennanpahan muuten vain käyttääkseni ne varat, jotka rouvani olisi tullut minulle maksamaan, jos olisin ollut naimisissa".

Kultarannan puutarhaa.

Huvilan olennaisina osina ovat puisto ja puutarha, joka jakautuu kolmeen osaan: hyöty-, muoto- ja metsäpuutarhaan. Puutarhaan hankittiin asiantuntijaksi Helsingin kaupunginpuutarhuri Paul Olsson. Hyötypuutarha antoi aikanaan vielä harvinaisia vihanneksia ja hedelmiä, kuten persikoita, viinirypäleitä, kurkkuja ja meloneja. Puutarhassa sijaitsee myös puutarhurin kaksikerroksinen asuinrakennus. Kivihuvilansa sisustamisessa Alfred Kordelin ei voimiansa eikä varojansa säästellyt, sillä hän halusi kaiken olevan tyylikästä, hienoa ja aistillista. Kivilinna sai tasakaton, kun alkujaan katolle suunniteltiin ja tehtiin myös puutarha. Idea osoittautui myöhemmin kuitenkin huonoksi, kun katolla ollut multa keräsi kattorakenteisiin kosteutta siirtäen kosteuden edelleen sisätiloihin vaikeuksia aiheuttamaan. Näin päätettiin kattopuutarhasta luopua käytännön syistä melko pian. Graniittihuvila on selvästi poikamiehen käyttöön suunniteltu kaksikerroksinen rakennus, jonka merenpuoleisella sivulla sijaitsee korkea torni. Alakertaan on sijoitettu varsinaiset asuin- ja juhlahuoneet sekä Alfred Kordelinin työhuone ja halli, ruokasali, naisten salonki ja keittiö. Alakertaan suunniteltu kirjasto ei koskaan Kordelinin aikana valmistunut. Rakennuksessa on kaksi verantaa ja parvekkeita sekä erkkereitä. Yläkerrasta löytyvät vierashuoneet, Kordelinin makuuhuone ja biljardihuone. Sisäkoristelu on stukkityötä ja kalustuksen huvilaan suunnitteli arkkitehti Gösta Kulvik. Kalusteet valmisti huvilaan Vihdin Puuseppien Oy. Alfred Kordelin hankki omaan ja vieraittensa käyttöön modernin moottoriveneen, jolla sopi kyyditä merelle halajavia ihailemaan saaristoa ja merta. Vaikka Alfred Kordelinin tiedetään uumoilleen Kultarannasta museota jälkipolville, tämä hanke ei koskaan toteutunut - puutarha on tosin hänen tahtonsa mukaisesti jätetty kaikille virkistymispaikaksi. Keväällä 1917 synnytettiin Turun Suomalainen Yliopistoseura, jonka päämääränä oli suomalaisen yliopiston perustaminen Turkuun. Kordelinin kuoltua Kultaranta lahjoitettiin vuonna 1920 Turun suomalaiselle yliopistolle, jonka jälkeen pian Suomen valtio lunasti lopulta Kultarannan tasavallan presidentin kesäasunnoksi. Tasavaltamme ensimmäinen presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg kävi Kultarannassa vain lepäilemässä, mutta seuraava presidentti, Lauri Kristian Relander käytti kivihuvilaa jo kesäasuntonaan.

Kun lippu on Kultarannan tornissa, on presidentti paikalla.