Menitkö ja myitkö soittimesi eilisiltaisen Lontoon sinfoniaorkesterin Tampere-talon vierailukonsertin jälkeen? Palautuuko viheliäinen elämäsi enää koskaan entiseen uomaansa tämän mannerlaattoja uudelleen järjestelleen presentaation jäljiltä? Saako naapurin tontille rakentaa ja kuinka paljon? Näitä ja muita elintärkeitä kysymyksiä varmaankin monet täpötäyden Tampere-talon suuren salin yleisöstä miettivät päissään.

 

Jo ennen vierailukonserttia oli Sorsapuistosaliin järjestetty keskustelutilaisuus, joka kokosi innostuneimmat konserttivieraat - muutama sata henkeä - vetreänä vilkuilemaan maailmankuuluja muusikkoja tummanpuhuvassa ja kolkossa ympäristössä. Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas viritteli keskustelua, jonka suvereenisti hoitivat kapellimestari Daniel Harding ja orkesterin huilujen äänenjohtaja Gareth Davies rutinoiduilla esiintymistaidoillaan ja runsaalla huumorilla keskustelua höystäen. Keskustelun aiheet polveilivat kuumatkailusta yleisön esittämään kysymykseen Gustav Mahlerin sinfonioista ja pääsipä huilujen äänenjohtaja Davies demonstroimaan rytmitehtävän avulla ja paikallaolijoiden suosiollisella avustuksella, kuinka tuiki tarpeellinen henkilö orkesterin kannalta oikeastaan on kapellimestari.

 

Gramophone-lehden vuonna 2008 maailman neljänneksi parhaaksi orkesteriksi noteeraaman soittokunnan  saanti Suomeen on varmasti ollut melkoinen työvoitto; tiettävästi ensimmäiset yhteydenotot orkesteriin tämän vierailun aikaansaamiseksi on otettu jo vuonna 2009. Orkesteri saapui kiertueensa päätöskonserttiin Tampereelle Puolan Varsovasta, jossa se soitti samansisältöisen konserttiohjelman viime perjantaina. Tampere-talon suuri sali - joka on samalla Pohjoismaiden suurin konserttisali - sai kunnian todistaa tätä loistavaa konserttia ja suurenmoista vierailua ainoana konserttisalina Suomessa orkesterin tämänkertaisen kiertueen aikana.

Orkesteri itse ilmoittaa soittavansa yli 80 konserttia vuosittain Barbican Centren kotisalissaan Lontoossa ja on myös tunnollinen ja ahkera vierailuiden tekijä maailmalla. Lontoon sinfoniaorkesteri muistetaan myös varsin ahkerana levyttäjänä; sen oma levymerkki LSO Live on julkaissut yli 80 kansainvälistä äänitettä. Tämän lisäksi orkesteri on soittanut yli 200 elokuvan soundtrackilla. Orkesterilla on myös poikkeuksellisen hieno ja laaja musiikkikasvatusprojekti, joka tavoittaa vuosittain noin 60 000 kuulijaa ja LSO Discovery tarjoaa kaikenikäisille tilaisuuden musiikkiharrastukseen. Historiansa aikana monet legendaariset kapellimestarit ovat saaneet johtaa ylikapellimestareina tätä maailmankuulua orkesteria: Hans Richter, Edward Elgar, Arthur Nikisch, Thomas Beecham, Albert Coates, Willem Mengelberg, Hamilton Harty, Josef Krips, Pierre Monteux, István Kertész, André Previn, Claudio Abbado, Michael Tilson Thomas ja Colin Davis. Lontoon sinfoniaorkesterin ovat omistaneet lähes alusta alkaen orkesterin omat muusikot ja nykyinen orkesterin ylikapellimestari on Valeri Gergijev. 31.8.1975 Oxfordissa syntynyt Daniel Harding taas on orkesterin vieraileva ylikapellimestari ja vuodesta 2007 lähtien hän on toiminut Tukholmassa Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Kapellimestariksi hänet ovat koulineet Claudio Abbado ja Simon Rattle. Elokuussa Harding on tulossa Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa Turun musiikkijuhlille esittämään ainakin Gustav Mahlerin Sinfonian nro 2.

 

Lontoon sinfoniaorkesterin Tampere-talon vierailukonsertin rungon muodostivat Franz Schubertin Sinfonia nro 7 "Keskeneräinen" ja Gustav Mahlerin Sinfonia nro 1 "Titaani", jonka ensimmäinen versio valmistui vuonna 1888 ja kantaesitettiin Budapestissa seuraavana vuonna. Ensimmäisestä teoksesta lähtien yleisö otti vierailijoiden tarjoaman musiikin riemulla ja suurilla aplodeilla vastaan. Lopulta orkesteri heltyi soittamaan yleisön ylistäessä seisaaltaan vielä pari ylimääräistä numeroa, joista ensimmäinen oli Edward Elgarin Nimrod-osa Enigma-muunnelmista. Yleisön vaatiessa lisää, jatkoi orkesteri vielä toisellakin ylimääräisellä; John Williamsin Tähtien sota-elokuvasta tunnusmusiikkia oli lopuksi vuorossa. Kaksi ja puolituntiseksi venähtänyt konsertti Tampere-talossa oli talon historian varmasti mieleenpainuvimpia musiikillisia tuokioita. Maailmankuulu Lontoon sinfoniaorkesteri hoiti soitannan ensiluokkaisesti; jousien sointia kuunteli riemukseen ja varsinkin tällä ohjelmalla vasket pääsivät loistamaan monasti. Suuri nautinto oli myöskin katsella vierailevaa ylikapellimestaria, joka hoiti tonttinsa todella tyylikkäästi hyvällä maulla ja osoittautui myös erittäin sanavalmiiksi ja varmaksi esiintyjäksi suurenkin yleisön edessä. Tampereella vieraili maanantaina 26.5.2014 eittämättä yksi maailman huippuorkestereista ja erittäin lahjakas ja osaava vieraileva ylikapellimestari. Orkesterin muonavahvuudessa on myös pohjoinen ulottuvuus, kun kontrabassot ovat saaneet joukkoonsa Jani Pensolan Suomesta.

 

Gustav Mahler

Ylikapellimestari Hans Richter johti 9.6.1904 Lontoon sinfoniaorkesterin ensikonsertin. Hän toimikin orkesterin johtajana aina vuoteen 1911, jolloin säveltäjä Edward Elgar hyppäsi hänen saappaisiinsa orkesterinjohtajana. Lontoon sinfoniaorkesteri on lähes hamasta alusta lähtien ollut soittajistonsa omistuksessa. Tämä Lontoossa toimivista viidestä sinfoniaorkesterista monien mielestä ansiokkain orkesteri valittiin vuonna 2008 Gramophone-lehdessä neljänneksi parhaaksi sinfoniaorkesteriksi maailmassa ja nykyään sen johdossa on ylikapellimestari Valeri Gergijev. Upea orkesteri vaalii hellästi poikkeuksellisen laajaa musiikkikasvatusprojektia, jonka piirissä vuosittain on noin 60 000 ihmistä ja LSO Discovery mahdollistaa kaikenikäisille osallistumisen musiikkiharrastukseen. Lontoon sinfoniaorkesteri muistetaan myös varsin ahkerana levyttäjänä; sen oma levymerkki LSO Live on julkaissut yli 80 kansainvälistä äänitettä. Tämän lisäksi orkesteri on soittanut yli 200 elokuvan soundtrackilla. Orkesterin kotisali on nykyään Lontoon Barbican Centre, jossa orkesteri musisoi 70 konserttia vuosittain. Historiansa aikana monet legendaariset kapellimestarit ovat saaneet johtaa ylikapellimestareina tätä maailmankuulua orkesteria: Arthur Nikisch, Thomas Beecham, Albert Coates, Willem Mengelberg, Hamilton Harty, Josef Krips, Pierre Monteux, István Kertész, André Previn, Claudio Abbado, Michael Tilson Thomas ja Colin Davis.

Franz Schubert 

Tänään maanantaina 26.5.2014 klo 19 levittäytyy tämä maailmankuulu orkesteri konsertoimaan Pohjoismaiden suurimpaan konserttisaliin Tampere-talon suuressa salissa loppuunmyytyyn konserttiin, jonka johtaa vierailevana ylikapellimestarina Daniel Harding. 31.8.1975 Oxfordissa syntynyt Harding opiskeli kapellimestariksi Claudio Abbadon ja Simon Rattlen määrätietoisessa ohjauksessa ja vuodesta 2007 hän on toiminut Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Tampere-talon konsertissa ohjelma rakentuu Franz Schubertin Sinfoniasta nro 7 Keskeneräinen ja Gustav Mahlerin Sinfoniasta nro 1 Titaani. Tampere-talon konsertti on maineikkaan orkesterin ainut Suomessa tapahtuva vierailukonsertti kiertueen aikana ja orkesterivierailu on osa talon kansainvälisten konserttivierailujen sarjaa, jota ovat tukeneet Tampereen kaupunki ja Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto. Mukana yhteistyössä tässä konsertissa ovat myös Pirkanmaan liitto, British & Commonwealth Chamber of Commerce in Finland, British Embassy Helsinki ja British Council.

 

Trumpetisti ja kapellimestari Daniel Harding.

Muistaa sopii myös keskustelutilaisuus Sorsapuistosalissa ennen konserttia; klo 18 Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas haastattelee kapellimestaria ja orkesterin muusikoita ja tämä tilaisuus on aivan kaikille kiinnostuneille avoin. Historiallisesti merkittävä konsertti-ilta odotettavissa tänään Tampereella, nauttikaa siitä siis täysin siemauksin!

 

Paulina Ahokas seuraa katseella, kun kapellimestari Daniel Harding ja huilujen äänenjohtaja Gareth Davies iskevät tarinaa rennoin rantein.

Tampere-talon Sorsapuiston sisäänkäynti

 

Sillä aikaa kun Tampere Filharmonian osaava henkilökunta ruotii Tampere-talon koesoitossa mukaan ilmoittautuneista sopivaa ja käyttökelpoista materiaa orkesterin käyttöön, voimme me muut musiikista mitään ymmärtämättömät varmoina siitä, että kymmenet koesoittoon ilmoittautuneet muusikot tulevat syynättyä ammattitaidolla keskittyä vielä hetken muistelemaan muistoissamme eilisen perjantain 9.5.2014 Tampere Filharmonian Tampere-talon uskomatonta konserttia suuressa salissa klo 19. Vaikka konserttikauden "maali" jo häämöttääkin liikuttavan liukkaasti, sai noin 1100 konserttiin vaeltanutta kanssaihmistä varsin pian todeta matkan todellakin vaivan arvoiseksi.

Perjantai-illan konsertin alaotsakkeena oli Sankaruuden kahdet kasvot ja ohjelmisto koostui kahdesta sinfoniakirjallisuuden "perusteoksesta"; konsertin avasi Richard Straussin Ein Heldenleben (Sankarin elämä) Op.40, joka valmistui 1898 ja sai Frankfurtissa maaliskuussa 1899 kantaesityksen. Säveltäjä Strauss - veikeästi itseänsä ensiluokkaiseksi toisen luokan säveltäjäksi kutsuen - kuvailee tässä sävelrunossaan omaa sankarielämäänsä ja tekee sen kriitikoiden kustannuksella kuudessa osassa, jotka kuitenkin soitetaan saumattomasti ilman taukoja. Säveltäjä on itse tunnustanut olevansa teoksen sankari ja Strauss kirjoitti tämän massiivisen teoksensa myöhäisromantiikan hengessä valtavalle soittajistolle; säveltäjä itse toivoi jousiston koon olevan vähintään 64 soittajaa, viisi trumpettia, nelinkertaiset puupuhaltimet sekä kahdeksan käyrätorvea. Muhkean sävelteoksen osat ovat: 1. Der Held (Sankari), 2. Des Helden Widersacher (Sankarin vastustajat), 3. Des Helden Gefährtin (Sankarin rakastettu), 4. Des Helden Walstatt (Sankarin taistelu), 5. Des Helden Friedenswerke (Sankari rauhantöissä) sekä 6. Des Helden Weltflucht und Vollendung (Sankarin jäähyväiset maailmalle). Strauss lukeutuu niihin historiallisesti melko väärinymmärrettyihin säveltäjiin, joiden musiikkia monet kapellimestarit soitattavat aivan liian nopeilla tempoilla. Suosittelen lämpimästi tutustumista Raymond Holdenin kirjaan vuodelta 2011: Richard Strauss A Musical Life!

Richard Straussin elämänkerta

Vilvoittavan väliajan jälkeen orkesterimme konsertin jälkipuoliskon keskittynyt kuulijakunta jakoi Ludwig van Beethovenin sankaritarinan eli Sinfonian nro. 3 Es-duurissa Op. 55 "Eroican" äärellä. Tämän liki 50 minuuttisen sinfoniakirjallisuutta mullistaneen merkkiteoksen säveltäjä luonnosteli valmiiksi lokakuussa 1803 ja lopullinen partituuri valmistui seuraavaksi kevääksi. Innostunut säveltäjä ennätti kiihdyksissään omistaa uutukaisen sävelteoksen Napoleonille, mutta perui tuskissaan tekemänsä päätöksen kuullessaan Napoleonin julistaneen itsensä keisariksi. Lopulta teos sai ensi-iltansa Wienissä huhtikuussa 1805. Sävelteoksessa on neljä osaa: I Allegro con brio, II Marcia funebre: Adagio assai, III Scherzo: Allegro vivace ja IV Finale: Allegro molto. Teoksen ensimmäinen osa mielletään laajasti sankarilliseksi ja sen kehittely paisuu melkoisiin puitteisiin; lisäksi säveltäjä esittelee kaiken kesken aivan uuden, tärkeän teeman kesken kehittelyn. Merkillepantavaa ovat myös osan vahvasti synkopoidut rytmit. Toinen osa muodostaa surumarssin, jolla säveltäjä ilmeisesti halusi kunnioittaa sankarin muistoa. Osan soljuessa eteenpäin muuttuu teema duuriin ja kuulijalle tarjoillaan vahva kaksoisfuuga ikään kuin lämpimänä kädenojennuksena säveltäjän suuresti arvostamalle esikuvalle, Johann Sebastian Bachille. Kolmannen osan perinteisen menuetin säveltäjä vaihtoi virtaa vuotavaan scherzoon, jossa käyrätorvet pääsevät esittelemään taitojaan. Neljäs osa on muunnelmasarja, jossa säveltäjä lainaa itseään teemassa. Osa on orkesterikirjallisuuden tunnetuinta osaa kaikessa vaihtelevuudessaan ja kontrapunktissaan.

Robert Spano

Mainiota orkesteriamme johtamaan oli Yhdysvalloista saatu Atlantan orkesterin taiteellinen johtaja ja pianisti Robert Spano, joka vieraili orkesterimme kapellimestarina nyt jo toista kertaa. Hän on hyvin haluttu vierailija maailman orkestereissa ja hän on tehnyt merkittävän määrän levytyksiä Telar- ja Deutsche Grammophon-levymerkeille. Spano on urallaan pokannut myös useita Grammy-palkintoja. Tämä 7.5.1961 syntynyt lahjakas muusikko ylisti antamassaan haastattelussa Tampere Filharmonian taiteellista tasoa ja virtuositeettia, eikä suinkaan suotta. Kapellimestarin olemuksesta huokui konsertin jälkeen syvä tyytyväisyys ja vuolaasti hän myöskin jakoi huomionosoituksia mestarimuusikoillemme. Täysin ansaitusti vieraileva kapellimestarimme nostatti orkesterista esim. käyrätorviryhmän, trumpetistit ja puupuhaltajat kädestä pitäen kiittäen onnistuneesta yhteistyöstä. Jousiston tarkkaa ja keskittynyttä työskentelyä oli suuri ilo seurata läheltä ja erityisesti solistisia taitojaan pääsi Straussin sävelteoksessa esittelemään maamme ykköskonserttimestari Dennis Kim. Toivottavasti ei tuhraannu seuraavaa kymmentä vuotta, ennen kuin saamme nauttia jälleen tämän huikean kapellimestarin, Robert Spanon vierailusta Sorsapuistossa.  

 

Jos matkalla liiaksi kiristää vyö, niin poikkea taas talohon - nimittäin Tampere-talohon! Loppuun asti myyty Tampere-talon suuri sali nautti Tampere Filharmonian riemullisesta Vappukonsertista keskiviikkona (aattona) ylikapellimestarimme Santtu-Matias Rouvalin johtamana ja juontamana. Muutaman juonnon suoritti myös konsertin sopraanosolisti, Marjukka Tepponen. Aaton konsertti uusittiin Vapunpäivänä torstaina klo 15 samassa paikassa ja sekin oli loppuunmyyty!

Konsertti lähti käytiin Santun shownumerolla, jonka hän suoritti orkesterin edessä virvelirummulla takkinsa ensin riisuttuaan päältään. Tremolo vaihtui saumattomasti Johann Straussin Radetzky-marssiksi. Ennen solistin astumista yleisön eteen orkesteri soitti vielä Sibeliuksen Kevätlaulun Op. 16 ja Johann Straussin Ukkosta ja salamointia. Marjukka Tepposen soolonumeroina soivat Johann Straussin Mein Herr Marquis eli Adelein aaria Lepakosta sekä Franz Lehárin Meine lippen Sie Küssen so heiss operetista Giuditta.

 

Poliittista puolta konsertissa hoiti Slava, joka oli Leonard Bernsteinin kannanotto aikanaan. Todella toisenlaista Dimitri Sostakovitšia sai salintäyteinen yleisö kuunneltavakseen Jazz-sarjassa Nro. 2, josta vapputunnelmainen orkesterimme soitti (väliaplodien ryydittämänä) kuusi osaa. Santtu-Matias halusi vielä opettajansa Leif Segerstamin kunniaksi soitattaa mainiolla orkesterillamme vuonna 1918 syntyneen Mariano Moresin Uno Tangon, jonka orkesterisovituksesta vastasi Hannoverissa 1930 syntynyt ja 5.2.2013 edesmennyt Arthur Fuhrmann.

 

Ennen loppuhuipennuksia oli vuorossa vielä konsertin musikaali- ja elokuvamusiikin osuus, jossa mainio sopraanomme Marjukka Tepponen pääsi loistamaan mikrofonin ääressä; Frederick Loewen I Could Have Danced All Night musikaalista My Fair Lady toimi johdantona Jules Stynen Diamonds are a Girl's Best Friend-sävelmään, jonka walking line basso-osuudesta vastasi tukevasti kontrabassojen vuorotteleva äänenjohtajamme, Petri Mäkiharju. Hans Christien Lumbyen Sampanjagaloppi päätti Vappukonsertin virallisen osion, mutta orkesteri heltyi vielä sievoisten suosionosoitusten jälkeen yhteen, aika yllättävään ylimääräiseen ohjelmanumeroon. Lopetuskappaleeksi oli valittu Kulkurin valssi (Vandrarvalsen) vuoden 1941 erittäin suositusta ja samannimisestä Toivo Särkän ohjaamasta ja Mika Waltarin käsikirjoittamasta elokuvasta, jonka musiikin sommitteli George de Godzinsky - Godzinskyn syntymästä taas tulee 5.7.2014 kuluneeksi 100 vuotta! Elokuvassahan näyttelivät Ansa Ikonen ja Tauno Palo, mutta meidän yllätysnumerossamme lavan valloittivat Ansana Marjukka Tepponen ja Taunona orkesterimme järjestäjä ja ainutlaatuisen Seitsemän Seinähullua Veljestä-orkesterin basisti ja laulaja Jarno Laaksonen (täydellisenä yllätyksenä ilmeisesti myös omalle aviovaimolleen, orkesterin I-viulistille, Lotta Laaksoselle). Tämän ruotsalaisen kansansävelmän oli orkesterille ansiokkaasti sovittanut Arthur Fuhrmann. Maanmainio orkesterimme ei suinkaan suotta herättänyt jo unhoituksen hamaan jäänyttä vappumatineaperinnettä henkiin. Odotan mielenkiinnolla, joko seuraavana Vappuna pääsevät solistisia taitojaan esittelemään esim. intendentit Helena Hiilivirta ja Lauri Lehtonen (apulaisintendentti)...