Eilen sunnuntaina vietimme armaan vaimoni kanssa aikaamme häissä - nimittäin säveltäjämestari Wolfgang Amadeus Mozartin oopperan, Figaron häiden parissa - valmistautuen Tampere-talossa pian alkaviin  Tampereen Oopperan esityksiin samaisesta oopperasta. Oopperan tapahtumat sijoittuvat Espanjan Sevillaan 1750-luvulle, kaupunkiin, joka nousi historiallisesti kukoistukseensa Uuden maailman löytämisen myötä; silloin Sevilla nousi Euroopan kolmanneksi suurimmaksi kaupungiksi sinne rakennetun kauppakamarin vuoksi, jolla oli yksinoikeus käydä kauppaa Amerikkaan. Sevillan kaupunki koki myös erittäin tuhoisan maanjäristyksen vuonna 1755. Nelinäytöksinen  opera buffa - KV 492 - Le nozze di Figaro sijoittuu kreivi Almavivan linnaan ja ooppera kantaesitettiin 1.5.1786 Wienissä, vanhassa Burgtheaterissa. Säveltäjä itse johti kantaesityksen sinisessä, kiiltävin metallinapein koristetussa hännystakissa. 

Oopperan libretto perustuu Pierre Beaumarchais'n näytelmään Le Mariage de Figaro, joka valmistui ilmeisesti jo vuonna 1778 ja oli tuolloin poliittinen aikapommi. Näytelmä esitettiin ensikerran julkisesti 27.4.1784 ja se sai valtavan suosion osakseen sekä tuotti mukavat tulot sekä kirjoittajalle että esittävälle teatterille Ranskassa. Näytelmässä esiintyi kreivi, joka on palvelijansa kilpakosija ja joka kuitenkin lopulta häviää koko leikin. Pelkästään vuoden 1785 aikana näytelmästä julkaistiin kolme ranskankielistä painosta.

Wienissä keisari Joosef II kielsi näytelmän esitykset, koska se "oli monilta osin pahennusta herättävä". Näytelmä julkaistiin kuitenkin painettuna, koska uskomuksen mukaan wieniläiset kamarineidot ja -palvelijat eivät harrastaneet näytelmien lukemista. Mozart ihastui näytelmän tarinaan ja tilasi libreton italiankielellä apotti Lorenzo da Pontelta. 10.3.1748 Cenedassa syntynyt libretisti on laatinut Mozartille todellisen oopperatrilogian; Figaron häiden jälkeen syntyivät yhteistyössä myös oopperat Cosi fan tutte ja Don Giovanni. Elämänsä loppuosan Lorenzo da Ponte vietti New Yorkissa perustaen kaupunkiin ensimmäistä pysyvää oopperataloa, mutta oopperatalo kaatui talousvaikeuksiin 28:n esityksen jälkeen ja Lorenzo da Ponte kuolikin sitten New Yorkissa 17.8.1838.

Keisari Joosef II antoi kuitenkin Wolfgang Amadeus Mozartin ja Lorenzo da Ponten tehdä tämän oopperan ja syynä on nähty hänen halunsa näpäyttää ahdasmielistä maa-aatelia. Lorenzo da Ponte ymmärrettävästi pehmensi oopperan tekstiä alkuperäisestä näytelmästä, jotta ooppera saataisiin esityskuntoon Wienissä. Ensimmäisellä esityskierroksella Wienissä ooppera sai yhdeksän esitystä osakseen, mutta pian teatteri vaihtoi Figaron häät espanjalaisen Vincenzo Martinin Cosa raraan. Figaron häiden läpimurto tapahtui varsinaisesti vasta Prahassa, jossa sen libretto aukesi maksavalle yleisölle ja Mozartin mainio musiikki oivallettiin nerokkaaksi.

Nimittäin vuoden 1786 lopulla tuli Mozartille tieto Böömin pääkaupungista, että Figaron häät on esitetty siellä 12.12.1786 ja saanut loistavan vastaanoton. Prahalainen professori Niemetchek muotoili ilmoituksensa Mozartille seuraavasti: " Oopperan herättämä innostus oli ennen näkemätön. Ihmiset eivät saa kyllikseen kuulla sitä. Figaron laulut kaikuvat kaikilla kujilla ja puutarhoissa, jopa oluttuvan harpunsoittajankin on kajautettava 'Non piú andrai' jos haluaa ihmisten kuuntelevan." Viestin innoittamana Salzburgissa 27.1.1756 syntynyt ja kouluja käymätön Mozart saapui puolisonsa Konstanzen kanssa Prahaan 11.1.1787 ja he saivat asua kreivi Thunin palatsissa vierailun ajan. 17.1.1787 he kävivät seuraamassa Figaron esityksen teatterin aitiossa ja säveltäjä sai esityksen jälkeen valtaisat suosionosoitukset itselleen yleisöltä. 19.1.1787 Mozart päätti antaa yleisön vaatimuksesta konsertin teatterissa. Professori Niemetchek todistaa tästä konsertista itsekin paikalla olleena: "Ei vielä milloinkaan ole nähty niin täyttä teatterisalia, ei milloinkaan voimakkaampaa yksimielistä ihastusta, kuin hänen jumalaisen soittonsa herättämä. Emme tienneet kumpaa enemmän ihailla: erinomaista sävellystäkö vai erinomaista esitystä? ... molemmat yhdessä tekivät sieluumme vaikutuksen, joka muistutti suloista lumousta. Lopuksi Mozart fantisoi pianolla ja sai ihastuneiden böömiläisten innostuksen kohoamaan huippuunsa. Hän huomasi, että hänen oli pakko vielä kerran asettua pianon ääreen. Hän aloitti ja soitti ennenkuulumattoman ihanasti, kun yht'äkkiä kova ääni huusi haudanhiljaisen väkijoukon keskeltä: Figaro! Mozart aloitti suosikkiaarian aiheesta: Non piú andrai, soitti tusinan verran ihania muunnelmia aivan improvisoiden ja lopetti sitten suosionmyrskyn pauhatessa." Pelkästään tästä yhdestä Prahan konsertista Wolgang Amadeus Mozart kuittasi kaksisataa tukaattia korvauksia.