Tammerkosken välittömässä läheisyydessä Satakunnankadun ja Rongankadun kulmauksessa seisoo vielä tänäänkin Hotelli Tammer ylväänä maamerkkinä. Tammerin tarina alkoi E. Graeffen ehdotuksesta Tampereen teknillisen seuran kokouksessa; hän ehdotti seuralle rakennettavaksi taloa, jossa olisi seuralle tuloja tuottavia tiloja. Alusta asti rakennukseen oli suunniteltu näyttävää hotellia. Rakennuksen suunnittelu lankesi kaupunginarkkitehti Bertil Strömmerille, ja hänen suunnittelemansa rakennus edustaa pohjoismaista klassismia. Rakennus valmistuikin sitten vuonna 1929 ja sen kustannukset nousivat lähes kahdeksaan miljoonaan markkaan. Valmistumisen ajoittuminen ei ollut jälkikäteen ajatellen paras mahdollinen, sillä samaan vuoteen ajoittuivat Tampereen kaupungin 150-vuotisjuhla ja vuonna 1915 rakennetun Kuru-höyrylaivan uppoaminen myrskyssä 7.9. Näsijärvellä. Onnettomuus peruutti kaupungin juhlallisuudet ja suruajan jälkeen hotelli avasi ovensa sangen vaatimattomasti. Maailmaa koetelleet lamavuodet tekivät hotellin alkuvuosista myös koettelevat.

 

Aivan ensimmäinen Hotelli Tammerin ravintoloitsija oli ranskanvenäläinen Alexander Adlivankin ja hän tuotti Ranskasta kattokruunuja sekä ravintolaan pöytähopeita hotelliin; ravintolan keittiömestari tuotiin Japanista ja tarjoilijat Ruotsista. Nykyään Hotelli Tammer on Museoviraston suojeluksessa ja kaikki remontit tehdään vanhoja perinteitä kunnioittaen. Tammerissa on tehty paikallista historiaa, kun vuonna 1933 siellä perustettiin Tampereen Kameraseura, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kaupunginarkkitehti ja Hotelli Tammerin suunnittelija Bertil Strömmer.

Tampereelle kulkeutui Orimattilassa vuonna 1858 syntynyt rakennusmestari Kaarle Valerian Helander urakoimaan rakennuskohteita ja hänen ensimmäinen kohteensa Tampereen ympäristössä oli Pitkäniemen sairaala. Kaarle oli Luhtikylän kyläsepän Karl Henrik Helanderin ja Ulrika Abrahamintytär Eerolan yksi kymmenestä lapsesta. Sisarusparven muita kuuluisuuksia olivat mm. kauppias ja kunnallisneuvos Niilo Helander (s. 8.5.1865 ja k. 8.1.1930), kauppias Johan Teodor Helander (s. 1861), kansakoulunopettaja sekä kirjailija ja suomentaja Selma Anttila, opettaja Sievä Matilda (s. 1881) ja rakennusmestari sekä suomalaisen teräsbetonirakentamisen pioneeri Richard Helander (s. 1870 ja k. 1941). Nuorin tytär Sievä Matilda avioitui Teknillisen Korkeakoulun professorin Karl Axel Mauritz Ahlforsin kanssa ja heidän poikansa oli maailmankuulu matemaatikko, Helsingin ja Harvardin yliopistojen professori Lars Ahlfors. Heinolassa ja Lahdessa varoihinsa pääsyt Johan Teodor Helander perusti mm. Helsinkiin sisarilleen koulukodin. Pojista Niilo aloitti kauppiasuransa toisen palveluksessa, mutta sai sitten haltuunsa veljen Heinolan kaupan. Hän laajensi liiketoimintaansa tukkuliikkeeksi ja hankki maalaistuotteita Pietariin vietäväksi sekä myi talonpojille rakennustarvikkeita ja rautaa. Heinolan kunnallis- ja talouselämässä hän vaikutti ahkerasti noin kolmenkymmenen vuoden ajan; kaupunginvaltuuston jäsenenä vuodet 1897-1909 ja 1921-1922 sekä kahteen otteeseen valtuuston puheenjohtajana. Porvarisäätyä Niilo Helander edusti valtiopäivillä vuosina 1904-1906 ja yhteiskunnallisista ansioistaan hänet palkittiin kunnallisneuvoksen arvonimellä vuonna 1898. Niilo Helanderin ensimmäinen aviopuoliso oli Hanna Maria Vilander (s. 1867 ja k. 1899) ja heille siunaantui kuusi lasta; kolme tytärtä ja kolme poikaa. Kun toinen avioliitto Onni Loviisa Ståhlbergin kanssa oli lapseton ja päättyi eroon vuona 1915, avioitui Niilo vielä kolmannen kerran tanskalaisen Fanny Clausenin (s. 1894 ja k. 1980)kanssa vielä samana vuonna. Heille syntyi vielä kaksi tytärtä sekä viimeiseksi poika, joka kylläkin kaatui sodan aikana vuonna 1944 tiedotuskomppanian kuvaajana. Niilo kasvatti tietoisesti omaisuuttaan kiinteistösijoituksilla ja perhe muuttikin vakituisesti Helsinkiin asumaan vuonna 1922. Niilo Helander oli pääosakas ja toimitusjohtaja Aleksanterinkadun ja Keskuskadun kulmassa edelleenkin olevassa Hermes-taloyhtiössä. Niilo Helander perusti vuonna 1927 omaa nimeään kantavan kulttuurisäätiön, jonka hallituksessa istui tunnettua poliitikkoja ja akateemisen maailman edustajia; senaattorit Kaarlo Castrén ja Heikki Renvall, kanslerit Antti Tulenheimo ja Gustaf Komppa, professorit Yrjö Kajava ja A. E. Tudeer, arkkiatri Jaakko Karvonen sekä vuorineuvokset Amos Anderson ja K. A. Paloheimo. Kun Niilo kuoli 8.1.1930 liikenneonnettomuudessa saamiinsa vammoihin, otti hänen hallituspaikkansa säätiön hallituksessa hänen puolisonsa, Fanny.

 

Richard Helander käytyään ensin teollisuuskoulun Helsingissä, hakeutui veljensä rakennusmestari Kaarle Helanderin yritykseen töihin ja päätyi perustamaan oman rakennusliikkeen Tampereelle vuonna 1895. Richard Helanderin rakennusliike onnistui saamaan ensimmäiseksi urakakseen Pyynikin kulkutautisairaalan I vaiheen, jonka jälkeen yritys urakoi useita asuinkerrostaloja Tampereella ja mm. Näsijärven oluttehtaan rakennuksen. Varsin pian eli vuonna 1898 Richard Helander perusti vielä Rich. Helanderin Sementtivalimon ja asfalttiliikkeen rakennusliikkeensä oheen ja yritykselle valmistui tuotantotilat Tammelaan, jossa alkoi valmistua esim. viemäriputkia, kaivonrenkaita, porrasaskelmia ja lattialaattoja. Samaan rakennuksen Tammelaan sijoitettiin myös höyläämö ja Helanderin rakennusliikkeen konttori. Helanderin yhteistyöparina toimi professori Jalmar Castrén, joka teki lujuuslaskelmat ja rakennuspiirustukset sekä valvoi itse työtä. Kuten yrityksen nimestä on nokkelasti pääteltävissä, se urakoi myös asfalttitöitä sekä myi sementtiä ja puutavaraa rakentajille.

Teräsbetonirakentamisen lanseerasi Tampereella saksalainen yritys Wayss & Freytag vastaamalla 1900-luvun alussa valmistuneiden Klingeldahlin ja Tampellan tehdasrakennuksien välipermannoista ja kannatinpalkeista. Saksalaisyritys teki myös ns. Kymmenenmiehen talon teräsbetonirakenteet osoitteessa Hämeenkatu 27. Viisikerroksinen asuin- ja liiketalo valmistui vuonna 1907 ja tämän jugendtalon suunnitteli arkkitehti Birger Federley. Richard Helanderin yritys alkoi Suomessa ensimmäisenä vuonna 1906 rakentaa teräsbetonisia rakenteita ja Tampereella ensimmäinen kohde oli vuonna 1907 valmistunut pääpaloaseman rakennus, jonka suunnitteli Wivi Lönn sekä vuonna 1909 valmistunut Hämeen Pohjan talo osoitteessa Puutarhakatu 11. Tämän jugendtalon suunnitteli rakennusmestari Heikki Tiitola ja aivan alunperin talo oli suunniteltu Suomalaisen puolueen Tampereen järjestön ja Suomalaisen Klubin käyttötarkoituksiin. Suomalaisen puolueen naisyhdistys ylläpiti talossa myös Hotelli Hälläpyörää. Ensimmäisen maailmansodan myötä talon juhlasaliin perustettiin venäläinen sotilassairaala, mutta vuonna 1918 koko Pohjan talo myytiin Syrenin kirjapainolle. Talon omistus vaihtui taas 1920-luvulla ja jälleen talossa toimi hotelli, Hotelli Hämeenpyörä, jonka ravintola oli 1930- ja 40-luvuilla kaupungin legendaarisimpia. 1950-luvulla hotellin ja ravintolan toiminta alkoi hiljentyä, kunnes vuonna 1977 taloon taas tuli vielä nykyäänkin toimiva ravintola, Laterna. Nykyään talossa sijaitsee myös Tampereen Pantin panttilainaamo. Richard Helanderille alkoi tippua tilauksia rakennuksista eri puolilta Suomea ja siksi hän joutui muuttamaan Helsinkiin, jossa hänen rakennuskohteitaan oli mm. Eliel Saarisen suunnittelema ja 5.3.1919 käyttöön vihitty Helsingin rautatieasema.

 

Tampereella Richard Helanderin rakennusliike jatkoi vielä muutamia vuosia toimintaansa konttoripäällikkö Carl Ståhlin johdossa, kunnes vuonna 1910 sai alkunsa Tampereen Sementtivalimo ja Rautabetoni Oy. Tätä uutta yritystä johtivat Ståhlin kanssa rakennusmestarit Gabriel Karimaa ja Paavo Kyrenius, ja yritys erikoistui jatkamaan Helanderin betonirakentamisen perinteitä rakentamalla mm. betonista äänieristäviä välikattoja Paavo Kyreniuksen patentoimalla vakokattomenetelmällä. Ensimmäisen maailmansodan vuosina yritys sai rakentaa Lokomon ensimmäisen konehallin betonirakenteet ja vuonna 1917 Tampereen kaupungin sähkölaitoksen höyryvoima-aseman betonirakenteet Ratinassa. Rakennusliike urakoi 1920-luvulla useita teollisuuskiinteistöjä sekä Tampereella että muullakin Suomessa. Valitettavasti kuitenkin tämän yrityksen viimeisiä urakoita oivat vuonna 1929 valmistunut Hotelli Tammer ja 1930 valmistuneet Pyynikintorin Asunto-osakeyhtiö Tammerkontu Oy:n I vaihe ja Tampereen Työväentalon laajennus. 1930-luvun lama iski yritykseen ja lopullinen niitti oli yhtiön toimitusjohtajan Carl Ståhlin kuolema helmikuussa 1931, näin yritys ajautui lopulta konkurssiin.

Tämän kaatuneen yrityksen raunioille perustettiin samana vuonna eli 1931 Tampereen Sementtivalimo ja Rakennus Oy, jota kaatuneen yrityksen teknillinen johtaja Aksel Sten ja rakennusmestarit Yrjö Salo ja Kaarlo Lehtonen ryhtyivät johtamaan. Uusi yritys urakoi Tampereella mm. Hämeenkadun varrella sijaitsevat Hjortintalon, Varmantalon ja Yhdyspankintalon. Yritys sai vuonna 1940 valmiiksi Tampereen Ammattikoulun rakennuksen ja osallistui sotavuosina väestönsuojien ja Kuoreveden Hallin lentokonetehtaan rakentamiseen. Vuonna 1945 yritys vaihtoi nimekseen Tasera Oy:ksi ja yksi sen viimeisiä urakoita oli Tampereella Ilmarinkatu 27-35 viiden asuintalon rakentaminen Tampellan työsuhdeasunnoiksi eli ns. Pekolan talot. Talot suunnitteli arkkitehti Alvar Aalto. Tasera Oy ajautui kuitenkin 1950-luvulla konkurssiin ja yrityksen toiminta lakkasi lopullisesti.