lauantai 12. lokakuuta 2013


Noin 1200 todistajaa perjantaina 11.10.2013 klo 19 Tampere-talon suureen saliin vetänyt Tampere Filharmonian konsertti oli eittämättä syyskauden huippuhetkiä, kun lavalla orkesteria johti - itsekin viulistina aloittanut - kapellimestarilahjakkuus, vuonna 1987 Armenian Jerevanissa syntynyt Sergei Smbatyan. 4-vuotiaana viulunsoiton aloittanut mestarimme koki jo 13-vuotiaana kuinka hänen viulistiuransa alkoi lähteä lentoon ja hän on saanut useita palkintoja kansainvälisissä viulukilpailuissa mm. Japanissa, Romaniassa ja Italiassa. Vuona 2009 Sergei valmistui samanaikaisesti kapellimestariksi Jerevanin Komitas-konservatoriosta ja Moskovan Tšaikovski-konservatoriosta. 18-vuotiaana hän perusti Armenian valtion nuoriso-orkesterin, jonka taiteellisena johtajana hän on myös toiminut. Myöhemmin kapellimestarimme täydensi vielä musiikkiopintojaan Lontoon Royal Academy of Musicissa. Lahjakas kapellimestarimme oli erinomainen esimerkki siitä, kuinka vähemmälläkin "viuhtomisella" orkesteri saadaan toimimaan halutulla tavalla ilman hikipisaroiden vuodatusta. Hän antoi "praktiikastaan" hyvin hillityn ja vaatimattoman, mutta samalla erittäin osaavan ja jopa tarkan työnäytteen Tampereella mainiossa perjantai-illan kausikonsertissamme.
 

Noin 2,5 tunniksi venynyt konsertti koostui pelkästään 6.6.1903 Georgian Tbilisissä köyhään perheeseen syntyneen ja vuonna 1921 Moskovassa musiikkiopintonsa aloittanen säveltäjän, Adam Hatšaturjanin musiikista. Konsertin sai aloittaa Adagio baletista Spartacus, jonka monet muistavat taannoisesta suosikkisarjasta "Merilinja", sen tunnusmusiikkina. Adagion jälkeen vuoron sai säveltäjän David Oistrahille omistettu ja marraskuussa 1940 kantaesityksensä Moskovassa saanut Viulukonsertto d-mollissa, jonka osat ovat: I Allegro con fermezza, II Andante sostenuto ja III Allegro vivace. Hieman venähtäneen väliajan jälkeen konsertti jatkui säveltäjän Sinfonialla nro 2 "Kello", jonka kapellimestarilahjakkuutemme johti ilman "tahtipuikkoa". Sinfonian osat ovat: I Andante maestoso, II Allegro risoluto, III Andante sostenuto ja IV Andante mosso - Allegro sostenuto, maestoso. Säveltäjä Adam Hatšaturjan muistetaan myös hyvin mm. baleteistaan Gajane ja Spartacus, joista ensin mainitusta on jäänyt usein itsenäiseksi teokseksi elämään kiivasrytminen Sapelitanssi. Adam Hatšaturjan jätti nämä sävellyskentät muille yrittäjille kuollessaan 1.5.1978 Moskovassa. Hänen puolisonsa oli säveltäjä Nina Makarova.
 

Suunnaton ilo ja kertakaikkinen nautinto oli saada Tampereelle nuori maailman huippuviulisti, Novosobirskissa 5-vuotiaana viulunsoiton aloittanut ja vuonna 1986 syntynyt sekä 13-vuotiaana New Yorkin Lincoln Centerissä ja Pietarin Mariinski-teatterissa debytoinut lahjakas muusikko, Mikhail Simonyan, joka nyt suunnittelee lisäksi diplomaatin uraa itselleen. Vuotta myöhemmin eli vuonna 2000 viulistimme pokkasi Pietarissa Virtuoso of the Year-palkinnon taidoillaan. Kun kuuntelet ja katselet hänen soittoaan, on helppo ymmärtää hänen nousseen nuoren sukupolven yhdeksi kysytyimmäksi esiintyjäksi maailmanlaajuisesti. Hänestä huokuu ympäristöön suvereeni taiteellisuus ja soittimen hallinta yllättävissäkin olosuhteissa. Hän myös nauttii silmin nähden kovasti soitosta ja esiintymisestä suurenkin yleisön edessä ja hän ei myöskään kätke tätä ominaisuuttaan vakan alle syyttä suotta. Viulukonsertto on Hatšaturjanin suurista sävelteoksista ehkä kaikkein tunnetuin ja Mikhail on tietoisesti yrittänyt tehdä tulkinnallista irtiottoa Oistrahin (omien sanojensa mukaan vanhahtavasta) tulkinnasta ja onnistunut siinä todella riemullisesti korostaen teoksen kansanmusiikillisia piirteitä. Kuulijana on ihana istua Tampere-talon suuressa salissa omalla paikalla - salin tuolien istuinmukavuus on muuten huomattavasti parempi, kuin Musiikkitalon lähinnä Ikean tuoleja muistuttava istuinkokemus - ja rentoutuneena jäädä näin loistavan muusikon vietäväksi vailla pienintäkään epävarmuutta asian onnistumisesta. Suosittelen todella lämpimästi tutustumaan Mikhail Simonyan vuonna 2012 julkaistuun levytykseen juuri tästä samaisesta Adam Hatšaturjanin Viulukonsertosta d-molissa, jonka hän levytti Deustche Grammophon-levymerkille. Tällaiset huippuvierailijat ovat omasta puolestani koska hyvänsä kovin tervetulleita uudestaan vierailemaan orkesterimme eteen Tampereelle!
 

Jälleen kerran oma orkesterimme osoitti vakuuttavalla tavalla, kuinka meillä Tampereella ei laadullisesti ole mitään hävettävää pääkaupunkiseudun orkestereillemme. Puitteet Tampere-talossamme ovat monin paikoin jopa paremmassa kunnossa, kuin Helsingin Musiikkitalossa. Nyt täytyisi vaan kaikki mainion Tampere Filharmonian tuki- ja taustajoukot herätellä euforisesta Ruususen unesta varmistamaan hyvän kehityksen katkeamatonta jatkumista tulevaisuuttakin silmällä pitäen laittamalla myös kaupalliset arvot kuntoon.