Finlaysonin tehdas Wilhelm von Nottbeckin johdolla oli järjestänyt suhteellisen hyvät asuinolosuhteet tuohon aikaan tehtaansa työntekijöille. Asunnot olivat yleensä ns. yhteiskeittiöllisiä asuntoja, joissa useampi perhe jakoi saman keittiön. Työsopimukset työntekijän ja tehtaan välillä tehtiin aina vuodeksi kerrallaan ja jos työura oli ollut moitteeton, niitä jatkettiin jälleen vuodeksi eteenpäin. Työvoimaa oli toisaalta paljon tarjolla, kun maalaiset tulivat kaupunkiin töiden perässä, mutta jo kouluttamastaan työväestä työnantajankin kannatti pitää kiinni. Kun työntekijöitä oli jo tuhansia Finlaysonin tehtaan palveluksessa, niin käytännöllisesti koko Amurin kaupunginosa oli rakennettu täyteen heidän työsuhdeasuntoja varten. Nottbeckin omistuksessa tehdas tarjosi sairaanhoitoa ja oman koulun työntekijöidensä perheille. Mamsellin kouluksi kutsuttu opinahjo tarjosi kristillishenkistä opetusta aluksi ruotsinkielellä vuodesta 1839 lähtien ja jatkoi opetusta suomenkielellä vuosina 1870-1903 aluksi tehtaan työntekijöille ja heidän lapsilleen sekä myöhemmin myös muille kaupunkilaisille. Samoin tarjolla olivat lukusali ja kirjasto sekä oma seurakunta vuosina 1846-1880 ja kirkko, joka vihittiin käyttöön elokuussa 1879. Näin ollen Finlaysonin seurakuntaan kuului lähes puolet silloisen Tampereen kaupungin asukkaista.

Kustaa Snellmanin isä Heikki (Henrik) Joonaanpoika - joka eli vuosina 1812-1882 - tuli 1830-luvulla muonamieheksi Kangasalan Liuksialan kartanoon, jota tuolloin omisti Ruotsin armeijan upseeri Karl Otto Meurman. Tunnettu suomalaisuusmies ja säätyvaltiopäivien talonpoikaissäädyn puheenjohtaja sekä Karl Meurmanin poika Agathon Meurman lunasti itselleen Liuksialan kartanon vuonna 1849 ja hallitsi sitä kuolemaansa asti eli vuoteen 1909. Heikki solmi avioliiton siltavoudin tyttäreni Anne Snällin kanssa, joka myös palveli Liuksialan kartanossa tuolloin. Melko pian kuitenkin perhe muutti Vääksyn kartanon maille, kun Heikistä tuli Vääksyssä ensin maatyöläinen ja myöhemmin hän yleni siellä esimieheksi eli voudiksi. Vääksy tunnettiin 1500-luvun alusta Westgöta-suvun rälssitilana, joka kuitenkin suvun jouduttua kuninkaan epäsuosioon jouduttiin luovuttamaan vuonna 1555 kuninkaan kartanoksi kruunulle. Kun Juhana-herttua avioiduttuaan puolalaisen Katarina Jagellonican kanssa lahjoitti kartanon vihkimättömälle vaimolleen Kaarina Hannuntyttärelle - Juhanalla ja Kaarinalla oli neljä yhteistä lasta -, kartano on siitä lähtien kulkeutunut n. 200 vuoden ajan tyttärien myötäjäislahjana uusille omistajille. Kun Heikki ja Anna saapuivat Vääksyyn oli kartano Fr. V. Favorinin omistuksessa ja vuonna 1911 kartano siirtyi Antti Ahlströmin suvun omistukseen. Sarsan kylän talot olivat Vääksyn kartanon viljelyksiä ja niitä oli noin 16 hehtaaria. Kaikki Heikin ja Annan lapset kulkeutuivat Tampereelle Finlaysonin puuvillatehtaan palvelukseen ja ottivat sukunimekseen Snellman. Tytöt Emilia ja Kustaava olivat kutojia ja veljeksistä Kaarlo ja Fredrik toimivat laitosmiehinä kutomossa, kun Kustaa teki työuransa kehräämössä. Heikki ehti vielä jäädä leskeksi Annan kuollessa vuonna 1875 ja virallisesti hän asui lopun elämäänsä Liuksialassa, jonne perhe oli Heikin ollessa 38-vuotias jälleen muuttanut asumaan. Heikki tunnettiin perhepiirissä ystävällisenä ja hyväntahtoisena isänä, joka loppuelämänsä asusti lastensa perheissä vuorotellen kussakin. Heikki kuoli 70-vuotiaana Tampereella ja hautansa Kalevankankaan hautausmaalta pojanpoikansa Gustaf Edvardin haudasta.

 

 

30.5.1842 Kangasalla syntynyt Kustaa Snellman tuli Finlaysonin tehtaan palvelukseen vuonna 1857 ja tuolloin tehtaan työntekijämäärä oli noin 600 henkeä. Nousukautta elettiin vielä tuolloin ja vaikeat nälkävuodet olivat vielä edessäpäin. Tehdas otti syksyllä 1858 kolmisensataa uutta naistyöntekijää, jotka olivat iältään 10-24 vuotta. Naisia tehtaan työntekijöistä oli tällöin jo yli puolet. Lapsityövoiman käyttö oli tuolloin sangen yleistä varsinkin tekstiiliteollisuudessa. Moraalinen keskustelu lapsityövoiman käytöstä kuitenkin koko ajan vilkastui ja vasta vuonna 1889 tuli työsuojelulaki, joka kielsi alle 12-vuotiaiden lasten käytön työssä tehtaissa. 12-15-vuotiaiden lasten työaika lyheni kuuteen tuntiin päivässä ja samalla se tuli luvanvaraiseksi. Vielä vuosisadan lopussa Finlaysonin tehtaalla oli n. 300 lasta työssä.

Kustaa Snellman aloitti kehrääjän apulaisena työuransa ja eteni noin 20-vuotiaana kehrääjäksi. 1870-luvulla tehtaan tuotannon kaksinkertaistuessa pääsi Kustaakin laitosmieheksi. Työkoneiden moitteeton kunto oli tärkeää, sillä palkkakin oli urakkapalkka eikä aikaan perustuva. Esimiehillä oli vielä tuohon aikaan oikeus ruumiilliseen kuritukseen ja esimiehet käyttivät työssä tuolloin runsaasti alkoholia. Ensimmäinen työntekijöiden lakko tehtaalla oli nälkävuosien siivittämänä vuonna 1869 ja lako oli suunnattu palkanalennusta vastaan. Tämä lakko ei kuitenkaan onnistunut. Alkoholin käyttö muodostui tehtaalla lopulta niin isoksi ongelmaksi, että itse patruuna Nottbeck tarjosi ratkaisuksi lokakuussa 1873 juomalakkoa ja lakkolaisille tuntuvia etuuksia. Näin tehtaalle syntyi raittiusliike, joka ainakin muutaman vuoden ajan toimi hyvinkin aktiivisesti. 1900-luvulle tultaessa alkoivat tehtaan työtätekevät poliittisesti aktivoitua ja vuonna 1905 perustettiin tehtaalle Finlaysonin Työväen Ammattiosasto. Kustaa Snellman yleni urallaan työnjohtajaksi tehtaalla vuosisadan vaihtuessa ja tässä työssä hän viihtyi melkein 70-vuotiaaksi vuoteen 1911. Hän valvoi ainakin 1836 valmistuneen suuren tehdasrakennuksen kahta ylintä kerrosta eli "vooninkia".

 

Vesilahdella syntynyt Helena Lindfors ja Kustaa Snellman vihittiin avioliittoon 14.10.1856. Helenan vanhemmat pitivät Hämeenkadun varrella Tampereella vesikauppaa. Avioparille syntyi vuosina 1866-1876 viisi lasta, joista vanhin poika Gustaf Edvard kuoli hukkumalla Pyhäjärveen 19-vuotiaana ja nuorin tytär Emilia Charlotta kuoli vuoden ikäisenä vuonna 1876. Tyttäristä vanhin, Aurora Aleksandra, avioitui Finlaysonin satulaseppä Edvard Tuomen kanssa ja nuorempi tytär, Anna Helena valmistui kätilöksi ja avioitui Hatanpään kartanon taloudenhoitaja Conrad Fjäderin kanssa. Karl Artur toimi itärintamalla ensimmäisessä maailmansodassa välskärinä ja myöhemmin kulkeutui mm. sähköasentajaksi Poriin. Perheen äiti Helena kuoli kuitenkin vuonna 1876 ja seuraavana vuonna Kustaa Snellman avioitui 30-vuotiaan Finlaysonin kutojan Karoliina Rajalan kanssa. Karoliinan isä oli Ylöjärven Räikältä kotoisin oleva torppari sekä kyläräätäli, joka kuului myös Pohjanmaan heränneisiin. Karoliinan äiti oli Ester Raitahalme. Karoliinalle ja Kustaalle syntyi vuosina 1879-1890 kuusi lasta ja perhe asusti tehtaan asunnoissa Amurissa. Kun Kustaa yleni työnjohtajaksi, perhe pääsi asumaan melko tilavaan hellahuoneen ja kamarin asuntoon Kortelahdenkatu 1:ssä. Lasten suussa asuntoa alettiin kutsua pian tarhaksi, sillä asunnon kanssa samalla tontilla sijaitsi Särkän sahan lautatarha.

 

Vanhin Karoliinan ja Kustaan lapsista, Johan Fredrik (myöh. Sarsa) teki uran veturinkuljettajana, voimistelijana ja Tampereen Pyrinnön voimistelunohjaajana. Hänen puolisonsa oli Hilja Siimes (ent. Sandell) ja avioparin tytär Hilda Maria taas avioitui Tampereella veturinkuljettaja Oskari Lehmuksen (myöh. Arosilta) kanssa. Oskari tunnettiin Tampereella raittiusseuramiehenä ja hän toimi myös SDP:n kaupunginvaltuutettuna vuosina 1931-1946. Rikhard Aleksius oli aluksi varastonhoitaja VR:n Tampereen varikolla ja lopulta Koukkuniemen vanhainkodin työnjohtaja. Hänen puolisokseen asettui Hilja Salakoski (ent. Isaksson). Lapsista tyttäret Tyyne Karoliina teki uraa Klingendaalin verkatehtaalla taideparsijana ja Ellen Julia suoritti Tampereella Suomalaisen Tyttökoulun ja toimi kätilönä, kunnes muutti 1920 Varkauteen ruukinseurakunnan papinkanslian hoitajaksi. Ellen vietti elonsa ehtoon Tampereella Koukkuniemen vanhainkodissa kuollen 1963. Nuorin Karoliinan ja Kustaan lapsista oli nuorena kuolleen vanhemman pojan kaima Gustaf Evert, joka syntyi 9.9.1890 ja josta tuli aikanaan Varkauden kirkkoherra.

Äiti Karoliina toi isän perintönä kotiin uskon ja perheellä oli myös muutakin harrastustoimintaa. Kustaa Snellmanin vanhempi Kaarlo veli toimi Nottbeckin perustaman kirjaston johtotehtävissä ja tässä ominaisuudessa hän tilasi veljensä perheelle käyttöön kirjoja ja lehtiä. Perheen omaan kotikirjastoon kuuluivat ainakin Karoliinan isältä perinnöksi saatu melko mittava määrä uskonnollista kirjallisuutta, virsikirja ja postilla. Muutamia romaanejakin löytyi hyllystä; Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, Victor Hugon Kurjat ja Leo Tolstoin Anna Karenina. Perhe keskusteli yhteiskunnallisista asioista, mutta politiikkaa sanan varsinaisessa mielessä ei kuitenkaan harrastettu. Kustaan alkoholinkäyttö oli nuorena runsasta ja viikonloppuisin säännöllistä. Paljolti kodin vaikutuksesta perheen lapsista useimmista tuli innokkaita raittiusaatteen kannattajia. Lapset kuvasivat Kustaa isää hyväntuuliseksi ja leikkimieliseksi ja vaimon kuvauksen mukaan miehensä oli jopa liiankin antelias. Kustaa rakasti luontoa ja kuljetti lapsiaan mielellään Pyynikillä ihailemassa maisemia ja seuraamassa luonnon ihmeitä. Kustaa harrasti myös musiikkia; nuorempana hän lauloi Finlaysonin kuorossa ja myöhemmin toimi apukanttorina Aleksanterin seurakunnassa. Kustaa Snellman kuoli lopulta 71-vuotiaana toukokuussa 1913 ja hänet on haudatta Kalevankankaan hautausmaalle samoin kuin vaimonsa Karoliina Snellman.