Gary Hoffman

Torstain 16.5.2013 Tampere Filharmonian konsertti Tampere-talon Isossa salissa kapellimestari Susanna Mälkin kanssa oli jälleen kerran konserttikauden kohokohtia ja jättää jälkensä pitkäksi aikaa. Salin puolikas paikalla ollutta konserttiyleisöä sai kystä kyllin, kun konsertin avasi Ernö Dohnányin (1877-1960) Konserttikappale sellolle ja orkesterille D-duuri op. 12. Nimestään huolimatta tämä puolentunnin mittainen Konserttikappale sellolle ja orkesterille on kyllä aivan ehta konsertto, jonka kolme osaa soitetaan perinteisesti tauotta toisiinsa liittäen. Teos sai kantaesityksensä Budapestissa maaliskuussa 1906 säveltäen viittoillessa orkesterin edessä vuosina 1903-1904 syntynyttä teostaan, jonka hän omisti sellisti Hugo Beckerille. Konserttikansan suureksi iloksi ja nautinnoksi oli torstai-iltaiseksi haarasoipion solistiksi saatu Vancouverissa 1956 syntynyt ja nykyään Pariisissa asustava Gary Hoffman, yksi tämän hetken maailman huippusellistejä. Gary Hoffmanin kultivoitunutta ja hiottua soittoa saivat kaikki läsnäolijat kuulla melkoisella soitinharvinaisuudella - Niccolo Amatin sello vuosimallia 1662, "ex-Leonard Rose" - höystettynä.

                                                          Susanna Mälkki

                                                               

Pölyn laskeuduttua väliajan jälkeen hiljentyi kulttuurinälkäinen konserttiväki kuulemaan Gustav Mahlerin Sinfoniaa nro 6 a-mollissa, jota säveltäjä kutsui Traagiseksi ja piti sitä vaikeimpana sinfonianaan johtajan kannalta. Ajallisesti teoksen synty osuu hyvin samoihin aikoihin konsertissa ensin kuullun unkarilaisen muusikon, säveltäjän ja kapellimestarin Dohnányin Konserttikappaleen kanssa eli vuoteen 1904, jolloin kapellimestari ja säveltäjä sai valmiiksi tunnetun kuvataiteilija Anton Schindlerin Alma tyttären kanssa vuonna 1902 avioliiton solmittuaan jo toisen tyttären, ja kuudennen sinfoniansa Maierniggin sävellyshuvilallaan. Konsertin säveltäjillä lienee myös yhteys Unkariin kumpaisellakin; Mahler hankkiutui Budapestin kuninkaallisen oopperan taiteelliseksi johtajaksi vuosiksi 1888-1891. Mahler "kesälomasäveltäjänä" käytti aikansa tehokkaasti ja samana kesänä syntyi myös osa seuraavaa, seitsemättä sinfoniaa, joka valmistui seuraavana vuonna. Teosta harjoittaessaan säveltäjä neurootikkona koki itsensä epävarmaksi ja hermostuksissaan vaihteli sinfonian kahden keskimmäisen osan järjestystä. Puolitoistatuntinen sinfoniakirjallisuuden järkäleisiin kuuluva monumentti vaatii esittäjiltään hyvää kuntoa ja soittajiakin vaaditaan tässä teoksessa "normaalia" enemmän. Ei kuitenkaan niin paljon, kun säveltäjän kahdeksannessa sinfoniassa, jonka ensiesityksessä oli yhtä aikaa lavalla laulajina ja soittajina vuonna 1916 Yhdysvalloissa 1068 esittäjää.

Böömiläisessä pikku kylässä juutalaisperheeseen 7.7.1860 syntynyt Mahler jätti musiikkimaailmaan hyvin omaleimaisen ja sinfoniakäsitystä järkäleteoksillaan muuttaneen muistomerkkinsä. Toisaalta hän teoksillaan istuu hyvin siihen pitkään perinteeseen, joka lähtien aina Johann Sebastian Bachin ja Haydnin, Mozartin ja Beethovenin kautta jatkui Brahmsin, Schumannin ja Mendelssohnin kautta aina Wagneriin. Mahler kuluu tämän jenkan jatkoksi yhtä kivuttomasti, kun hänen seuraajansa janalla. Mahler oli erittäin taitava teostensa orkestroija ja sointi on aina hyvin kuulas ja selkeä, vaikka hän kieltämättä käyttää usein melko isoja orkesterikokoonpanoja. Sointi ei koskaan "puuroudu", vaan äänet ovat hyvin seurattavissa massiivistenkin kudoksien joukosta. Mahleria miellytti eri vastakohtaisten aineksien yhdisteleminen, mutta hänen sävellyksilleen myös hyvin tunnusomaista on mutkaton melodisuus ja sävelaiheilla leikittely. Jätettyään Hampurin kansallisoopperan paikan vuonna 1897 Mahler vaihtoi myös juutalaisuuden katolilaiseen kristinuskoon, joka temppu oli vaikuttamassa hänen pääsyynsä antisemitistisessä Itävallassa Wienin hovioopperan kapellimestariksi. Montako muuta säveltäjää tunnette, jotka ovat juutalaisuudesta kääntyneet kristinuskoon?

Torstain konsertti oli myös oiva todistus siitä, miksi sekä konsertin sellosolisti Gary Hoffman että mainio kapellimestari Susanna Mälkki ovat tällä hetkellä hyvässä ja kovassa menossa maailmalla. Susanna Mälkki olikin jo edellisenä iltana vieraanamme orkesterin tukiyhdistyksessä, Pro Orchestrassa, kertomassa tulevasta konsertistaan ja lähiajan tulevaisuudensuunnitelmistaan. Olin myös paikalla torstain kenraaliharjoituksissa toteamassa solistin ja kapellimestarin saumatonta yhteistyötä, keskittymistä olennaiseen ja ammattimaisella tarkkuudella tehtyä orkesterin ohjaustyötä koko harjoitusajan intensiivisesti hyväksikäyttäen. Ennen solistin lauteille tuloa Susanna hioi orkesterin kanssa ennalta partituuriin merkitsemänsä kohdat esityskuntoon ja sitten päästiin solistin kanssa harjoittelemaan yhteissoittoa. Taakse kuultuna teoksen yhdessä kohdassa harjoituksissa orkesteri onnistui jättämään alleen tämän ainoalaatuisen sellon soittajansa kanssa, mutta itse konsertissa päälle tulo ei ollut niin massiivista - tähän saattoi kyllä vaikuttaa aavistuksen verran myös kuuntelupaikan siirtyminen permannon etualalle, keskelle viidettä riviä. Silmiinpistävää on Susannan tarkaksi ja tarkoituksenmukaisen täsmälliseksi harkittu käsityö ilman kapellimestarilla niin usein nähtyä tahtipuikkoa. Hän saa orkesterit uskomaan ajatuksiaan ja toteuttamaan tahtoaan ilman, että siihen täytyisi käyttää merkittävästi edes koko vartaloa; ylävartalo riittää kummasti.

Omasta puolestani toivotan nämä upeat vierailijamme, sekä mainion sellosolistin, Gary Hoffmanin, että oman paikkansa maailman eturivin naiskapellimestarina lunastaneen Susanna Mälkin jälleen pian uudestaan vierailulle Tampereelle! Nyt vain täytyy kaikki huomio keskittää mainion orkesterimme, Tampere Filharmonian konserttien salin täyttämiseen tiedotusta ja markkinointia hyväksikäyttäen.