Tampere Filharmonian ja Tampereen Filharmonisen Kuoron yhteinen taidonnäyte hiljensi torstaina 28.3.2013 Tampere-talon ison salin kuuntelemaan säälittävän harvoin kuultavaa Wolfgang Amadeus Mozartin Litaniae de venerabili altaris sacramentoa Es-duurissa, KV 243. Teos koostuu yhdeksästä osasta ja säveltäjä sai sen valmiisi keväällä 1776. Sen ensiesitys oli pian valmistumisen jälkeen Salzburgin katedraalissa ja vähän myöhemmin Augsburgissa. Tämä teos kuuluu kuitenkin niihin useisiin kymmeniin kirkkomusiikkiteoksiin, joita Mozart nuoruusvuosinaan lähinnä Salzburgissa sävelsi. Teos on sävelletty soisteille, kuorolle ja orkesterille, jossa on mukana kolme pasuunaa soinnin rikastuttamiseksi. Muutenhan Mozartin ajan sinfoniaorkesterit olivat huomattavan paljon pienempiä kokonpanoja meidän päiviemme orkestereihin verrattuna. Solisteina lauloivat sopraano Hanna-Leena Haapamäki, alttona Jeni Packalén, tenori Tuomas Kataja ja basso Matti Turunen ja koko esiintyjäkaartia luotsasi ansiokkaasti hienoin nyanssein ylikapellimestarimme Hannu Lintu. Tänään voimme ihmetellen kummastella, kuinka Braunaun pikkukaupungista lähtenyt pieni ja vihainen mies myöhemmin valtaan päästyään ja tuhatvuotista valtakuntaansa rakentaessaan ajoi näitä velikultia eli vapaamuurareita tuhoamisleiriensä kautta kuolemaan. Wolfgang Amadeus oli siis näitä veljeksiä ja sävelsi yhdessä monien muiden säveltäjien kanssa järjestön käyttöön musiikkia, aivan kuten säveltäjämestarimme Jean Sibeliuskin. No, Aadolf Hitler ei varmaankaan ollut mikään Mozartin musiikin ystävä, vaan huomattavasti enemmän häntä tuntui puhuttelevan Richard Wagnerin musiikki. 

 

"Musiikki on kieli, joka pulppuaa suoraan sydämestä ja pystyy luomaan rakkautta ja veljeyttä niiden välille, joita perinteet ja uskonnolliset käsitykset erottavat." Näitä omia sanojaan noudattaen toimi 7.8.1881 syntynyt Romanian lahja musiikkimaailmalle, George Enescu. Paitsi säveltäjä, myös erinomainen viulisti, pianisti, kapellimestari ja pedagogi antoi eläessään tuhansia konsertteja Yhdysvalloissa ja Euroopassa nimekkäiden orkesterien ja kamarimusiikkiyhtyeiden keralla. Omat musiikkiopintonsa kuusivuotiaana kotimaassaan Edouard Caudellan avulla aloittanut Enescu siirtyi pian Wienin konservatorioon opiskelemaan viulua, pianoa, teoriaa, sävellystä, musiikinhistoriaa ja kamarimusiikkia sekä jatkoi syventäen opintojaan vuosina 1895-1899 Pariisin konservatoriossa. Vuonna 1898 Bukarestin Filharmonian johtaja Edouard Wachmann kutsui hänet orkesterinsa kapellimestariksi ja Pariisin Enescu perusti Trio Instrumentalin vuonna 1902 ja George Enesco-kvartetin vuonna 1904. Opetustyönsä hän aloitti jo 1902 Pariisissa yksityisesti ja vuodesta 1928 lähtien hän toimi opettajana mm. École normale de musique ja École instrumentale Yvonne Astruc Pariisissa, Conservatoire américain de musique Fontainebleaussa, New Yorkin The Mannes School of Music, Harvardin yliopistossa, Illinoisin yliopistossa ja Accademia Chigiana Sienassa. Hänen oppilaitaan olivat esim. Yehudi Menuhin, Christian Ferras ja Lola Bobescu. Enescun viulistin ominaisuuksia on kuvailtu poikkeuksellisen kauniiksi soitoksi, soinniltaan täyteläiseksi - johtuen hänen ainutlaatuisesta vibratostaan - ja fraseeraustaan laulavaksi ja ilmeikkääksi sekä sävelpuhtaudeltaan erehtymättömäksi. George Enescu johti New Yorkin Filharmonikkoja vuosina 1937-1938.

George Enescun laaja-alaisuus musiikillisena toimijana rajoitti hänen säveltämistään ja niinpä hänen sävellystensä määrä jää noin viiteenkymmeneen tunnettuun teokseen; monipuolisesti hän ennätti kuitenkin säveltääkin, kun teosten joukossa on sinfonioiden lisäksi mm. ooppera Oedipus. Enescu ei välttämättä kulkenut minkään muotivirtauksen mukana sävellyksissään, mutta hänen musiikissaan on selkeästi kuultavissa romanialaisen kansanmusiikin taitava yhdistäminen moderneihin ilmaisukeinoihin hyvin ilmeikkäällä ja omintakeisella tavalla. Hän oli hämmästyttävän taitava melodioiden keksijänä ja käytti ankarasti polyfoniaa uusklassiseen tyyliin. Tämä Bukarestissa ja Pariisissa asunut säveltäjä vietti elämänsä ehtoopuolen vuodesta 1947 juuri Pariisissa, jonne kuoli 4.5.1955.

 

Kiirastorstain 28.3.2013 Tampere Filharmonian konsertissa Tampere-talossa noin 1300 kuulijaa sai kuullakseen varsin jäsentyneen George Enescun Sinfonian nro 3 C-duurissa op. 21, kuorolle ja orkesterille sävelletyn n. viisikymmenminuuttisen sävellyksen vuosilta 1916-1918. Sanatonta laulua laulava kuoro tulee mukaan teokseen vasta viimeisessä, kolmannessa osassa, tuoden musiikkiin oman soinnillisen elementtinsä. Tämä hieno teos oli jälleen käsittämätön voimainnäytös upealta orkesteriltamme ja kuoroltamme vaatien varmasti kaikilta osallisilta suurta joustavuutta ja tinkimätöntä ammattimaisuutta asenteenkin tasolla. Kohta pääsemme nauttimaan tästä teoksesta myös levyltä, kun orkesterimme ja Heikki Liimolan alulle saattama ja Timo Nuoranteen nykyään johtama kuoromme (Tampereen Filharmoninen Kuoro) valmistautuu teoksen levytykseen lähiaikoina. Tämä levytys on orkesteriltamme jo toinen Enescun sinfonioista, kun Enescun toinen sinfonia julkaistiin vuonna 2012 Ondinen levyllä - levy sai Supersonic-palkinnon - ja tulevaisuuden suunnitelmissa on vielä levyttää Enescun ensimmäinenkin sinfonia. Melkein uskaltaisin uumoilla tällekin kolmannelle sinfonialle jonkin kunniamaininnan levylle päästyään, sen verran hienoa työtä ylikapellimestarimme Hannu Lintu on taas saanut aikaan!