lauantai 22. joulukuuta 2012


Och nu är det jul i min äskade Nord,
är det jul i vårt hjärta också?
Och ljusen de brinnapå rågade bord,
och barnen i väntan stå.
Där borta i taket, där hänger han än,
den bur, som har fångat min trognaste vän,
och sången har tystnat i fängelseborg,
o, vem har ett hjärta för sångarens sorg.?

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo piltteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain se häkki,
mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi murheita muistaa ken vois laulajan.

Edellä on Zacharias Topeliuksen kirjoittama ja kaikkien tuntema joululaulu, Sylvian joululaulu - ja erityisesti sen ensimmäinen säkeistö - ensin alkuperäisenä ja sitten käännettynä meidän toiselle kotimaiselle kielelle. Laulun sävelsi aikanaan Karl Collan. Tätäkin joulua odotellessa olen monissa tilaisuuksissa kuullut juuri tätä kyseistä säkeistöä laulettavan käännöserheen kera:

Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistettaan jo pirtteihin pienoisihin!

Laulakaamme nyt tästä joulunajasta eteenpäin tämä laulu Zachariaksen viitoittamalla tavalla, eli kuuset loistakoot kirkkaasti pienoisiin lapsiin (piltteihin)! Levollista joulunodotusta kaikille laulun ja musiikin ystäville ja menestyksellistä uutta vuotta!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

                                                              Eden Ahbez vaimonsa ja lapsensa kanssa
 
Maaliskuun 22.1948 tehtiin New Yorkin WNEW Radiolla klo 14.16 historiaa, kun radiolle toimitettu Nat King Colen levyttämä levy kirjattiin ensin levystönhoitaja Al Trillingin toimesta ja kuunneltuaan levyn hän innostui kuulemastaan siinä määrin, että toimitti sen välittömästi tiskijukka Jerry Marshallille suoraan radio-ohjelman lähetykseen soitettavaksi. Jerry ei edes ennakkoon kuunnellut levyä, vaan luotti Al Trillingin arvostelukykyyn ja loppu onkin legendaa. Levyn virallinen julkistaminen oli 29.3.1948 ja toukokuun loppuun tultaessa levy oli jukeboksien soitetuin rannikolta rannikolle. Levyltä löytyvät kappaleet Lost April ja sen kääntöpuolena Nature boy, ja levy oli jo saman vuoden elokuuhun tultaessa myynyt yli miljoonan kappaleen verran.
Nature boy kappaleen säveltäjä ja sanoittaja vietti noihin aikoihin hippielämää lukien ja tutkien idän filosofiaa. Hänen tiedetään kulkeneen kahdeksaan kertaan jalkaisin läpi mantereen ennen kuin täytti viisikymmentäviisi vuotta. Paikalliset ihmiset oppivat tuntemaan hänet joko Joogina tai Erakkona, mutta itse hän käytti nimeä Eden Ahbez (pienillä kirjaimilla kirjoitettuna). Osoitteekseen hän ilmoitti Hollywood Hillsillä Hollywood-kyltin ensimmäisen L-kirjaimen kohdan tai toisten tietojen mukaan hän saattoi viettää yönsä makuupusseissa nukkuen vaimonsa (Anna Jacobson) ja lapsensa kanssa persikkapuun alla Avenul Avenuella puutarhassa ja syöden ainoastaan vihanneksia, hedelmiä ja pähkinöitä. Tämä luonnonlapsi väitti elättävänsä itsensä ja perheensä (vaimon ja lapsen) kolmella dollarilla viikossa. Varhaislapsuutensa lähinnä orpokodissa viettänyt Eden Ahbez oli syntynyt 15.4.1908 Brooklynissa, New Yorkissa ja alunperin hänen nimensä oli George Alexander Aberle. Myöhemmin hänet adoptoitiin ja kasvattivanhempien mukaan hän sai nimen George McGrew.
Eden Ahbez oli jo pitkään sommitellut runoja ja Nature boy oli valmiina ja Nat King Colelle toimitettuna vuonna 1944. Nuotinlukutaidon oppiakseen Ahbez oli vuoden verran opiskellut myös pianonsoittoa. Kesäkuussa 1947 Nat King Cole Trio oli soittamassa Los Angelesin Lincoln teatterissa, kun pitkätukkainen ja parrakas Ahbez ilmestyi teatterin takaovelle jo parhaat päivänsä nähnyt puku yllään vaatien sitkeästi pääsyä Nat King Colen managerin juttusille. Sinnikäs Ahbez pääsi lopulta Mort Rubyn pakeille ja jätti tälle nuottipaperit kappaleesta, joka tuolloin oli nimeltään Nature Boy Suite. Muutaman päivän päästä Ahbez ilmestyi taas teatterin takaovelle kyselemään laulunsa perään. Nat King  Cole itse tykästyi lauluun ja päätti testata sen menestystä klubikeikoilla ja konserteissa yleisön reaktioista. Kerrotaan, että erään klubikeikan yhteydessä Cole oli saanut kuulla, että yleisön joukossa istuisi Irving Berlin. Nat King Cole päätti toiseen settiin ottaa Nature Boyn esitettäväksi ja kun trio pääsi lepäämään pukuhuoneeseen setin päätteeksi, oli Irving Berlin jättänyt jo ostotarjouksensa kappaleesta.
Kappaleen saamasta positiivisesta palautteesta innostuneena Nat King Cole alkoi esittää yhä enemmän kappaletta keikoillaan ja luonnonlapsi Eden Ahbez laitettiin hakuun, joka osoittautuikin sittemmin melko työlääksi toimenpiteeksi. Lopulta Nature Boy kappale levytettiin studiossa elokuussa 1947, mutta vieläkään kappaletta ei julkaistu. Muutaman kuukauden päästä joulukuun 20. päivänä New Yorkissa Cole lauloi studiossa Pete Rugolon sovittamia kappaleita Frank de Volin orkesterin kera ja tuolloin levytettyjen kappaleiden joukossa olivat ainakin: Lost April, Lillette, Monday Again, Lulu Belle, It's So Hard to Laugh (It's So Easy to Cry). Tämän äänityssession yhteydessä Nat King Cole näytti Nature Boyn nuotin sovittajalle ja kappale lisättiin vielä levytyssessioon jousitaustan kanssa. Nyt kappaleen julkaisupäiväksi määrättiin 29.3.1948. Seuraavassa kuussa eli huhtikuussa Eden Ahbez hankki saamillaan 15 000 dollarin tekijänoikeustuloilla mainion urheiluauton. Muuten hän ei millään tavalla muuttanut elintapojaan ja olosuhteitaan, vaan jatkoi samalla tavalla elämäänsä. "Panen rahat jonnekin missä en pääse niihin käsiksi - ehkä niille vielä löytyy jonakin päivänä käyttöä. Minä en näet tarvitse rahaa. Elän kolmella dollarilla viikossa. Se menee vihanneksiin, hedelmiin ja pähkinöihin." Näillä sanoilla Eden Ahbez kuvaili omaa elämäntilannettaan tuolloin.
Hyvin pian näiden tapahtumien jälkeen Eden Ahbez sai J & J Kammen Music Companylta kanteen, joka oli nostettu tuottaja-laulaja-näyttelijä Yablakoffin nimissä, joka tunnettiin myös taiteilijanimellä Payatz. Vuonna 1935 New Yorkin Second Avenue Theaterissa oli esitetty musikaalia nimeltä Pappirosen, josta oli lähtöisin Yablakoffin laulu Schweig mein Hertz. Tämän kappaleen melodian väitettiin muistuttavan isosti Nature Boyn melodiaa. J & J Kammen Music Company oli juutalaismusiikin kustantaja ja ostanut tämän laulun oikeudet. Tämä kustannusyhtiö oli aiemmin saanut läpi kaksi plagiointisyytettä asianajaja Edward Mastersin ansiollisella avustuksella, nimittäin menestysiskelmät Isle of Capri ja Bei mir bist du schön oli todettu myös plagiaateiksi. Jouduttiin kuukausia kestäviin neuvotteluihin ja Masters sai ajettua asian siihen malliin, että Nature Boyn tuottamasta voitosta saivat osansa myös kustantaja ja Yablakoff.
Eden Ahbez teki myös muille artisteille sävellyksiä ja levytti jonkun oman levynkin vuosien saatossa, mutta mikään niistä ei koskaan yltänyt Nature Boyn tasoiseksi maailmanhitiksi. Kohtalon ivaa lienee myös hänen kuolintavassaan; hän kuoli auto-onnettomuuden uhrina 4.3.1995 kahdeksankymmenenkuuden vuoden iässä. 

 

lauantai 15. joulukuuta 2012


Todella uskomattoman konserttikokonaisuuden olivat perjantaina 14.12.2012 klo 19 kokoontuneet tarjoamaan tuhatpäiselle kuulijakunnalle Tampere-talon isoon saliin Tampere Filharmonian loistavat musikantit kapellimestari Hannu Linnun johdolla. Aivan oman erikoismainintansa ansaitsee häikäisevä klarinetisti Ruotsista, Martin Fröst, joka sai kunnian soittaa orkesterin tilausteoksena - Suomen ensiesityksenä Amsterdamin ja Kölnin jälkeen - hänelle omistetun tanskalaisen säveltäjän, Bent Sørensenin, Serenadad klarinettikonserton. Päivä sattui vielä olemaan mainion solistimme 42. syntymäpäivä, joka ei myöskään jäänyt huomaamatta. Edellisenä iltana ruotsalainen solistimme vieraili Pro Orchestran vieraana kertomassa ja toteen näyttämässä mm. kehittämänsä tekniikan, jonka myötä äänihuulia rentouttamalla pystytään paitsi soittamaan klarinettia, myös laulamaan toista melodiaa samanaikaisesti. Toinen auvoisan iltamme vierailija torstaina oli Vesa Vahtola, joka kiehtovasti kertoi omasta yli neljänkymmenen vuoden urasta uljaan orkesterimme alttoviulistina ja erilaisista sattumista kuluneiden vuosien saatossa. Tässä yhteydessä vielä Vesalle sydämelliset onnentoivotukset helmikuussa odottaville eläkepäiville.

Perjantain Filharmonian konsertin avausnumerona oli Pjotr Tšaikovskin Francesca da Rimini op. 32. Säveltäjä kiinnostui tästä Danten runosta kesällä 1876 ja tämä uhkea ja yksiosainen orkesteriteos kantaesitettiin Moskovassa maaliskuussa 1877 valtaisalla menestyksellä. Teos liittyy siis löyhästi Danten Jumalaiseen näytelmään ja totiseen tarinaan vuodelta 1285 kertoen kolmiodraamasta Francescan ja Paolon sekä Cianciotton suhteesta.

Näitten infernaalisten tunnelmien jälkeen ennen väliaikaa sukellettiin vielä aivan toisenlaiseen, hyvin hillittyyn ja suorastaan hiljaiseen tunnelmaan vuonna 1958 syntyneen säveltäjä Sørensenin klarinettikonserton keralla kahdeksikymmeneksikolmeksi minuutiksi. Valitettavasti itse säveltäjä ei päässyt edustamaan itseään Tampereen konsertissa ja näin ollen konsertin esittelytilaisuudessa ravintola Fuugassa teosesittelyn hoitivat esimerkillisesti kapellimestari Hannu Lintu sekä orkesterin nimikkosäveltäjä Jouni Kaipainen (sponsoreina eivät siis olleet Tubor tai Carlsberg). Hurjien aplodien saattelemana orkesteri ja solisti äityivät soittamaan ylimääräisenä juutalaista klezmer-musiikkia, jonka alkuun tunnistettavasti solisti pääsi improvisoimaan palan Sibeliuksen viulukonsertosta. Vauhdikas kappale kirvoitti yleisöltä jälleen raikuvat suosionosoitukset täysin ansaitusti.

Väliajan jälkeen orkesteri pääsi esittelemään erinomaista soittokykyään Sergei Prokofjevin Sinfoniassa nro 5, B-duuri op. 100, joka lienee yksi soitetuimpia Prokofjevin sinfonioista kautta aikain. Teos valmistui jo vuonna 1944 ja säveltäjä itse johti sen kantaesityksen tammikuussa 1945 Moskovassa. Noin 45 minuuttisen teoksen yksityiskohdista voisi nostaa esiin moninaisia suorituksia, mutta nostan tällä kertaa huomioni kohteeksi laittamattomat lyömäsoittajat, jotka pääsivät loistamaan tämän teoksen tiimellyksessä täysin suvereenisti. Hienoa työtä, Filharmoniset Lyömäsoittajat!

Tampereen Filharmonikot ovat tänä syksynä saattaneet innostuneiden musiikinkuuntelijoiden nautinnoksi tarjota aivan uskomattoman laadukkaita konsertteja, joista tämä viimeisin perjantain konsertti nousee vääjäämättä ehkä syksyn parhaaksi anniksi kokonaisuutensa puolesta. Orkesteri on erinomaisessa kunnossa ja hyvällä tiellä Hannu Linnun ohjaksissa vielä ensi kevään ajan. Jatko ensi syksystä eteenpäin saattaa siis tuoda myös uudelle valitulle taiteelliselle johtajalle luonnollisesti paineita ohjelmiston suunnittelun ja orkesterin kehityksen suhteen. Lämpimät onnittelut loistavalle orkesterille ja sen erinomaiselle johtajalle. Vielä ensi keskiviikkona ja torstaina on mahdollista kuunnella Filharmonian joulukonsertteja Tampere-talon isossa salissa. Nyt siis kaikki tamperelaiset ja muutkin oivan musiikin ystävät ja nautiskelijat runsain joukoin liikkeelle kannustamaan maan mainio orkesterimme uusiin huimiin suorituksiin!