Maestro Erik Lindström konsertin väliajalla.

24.10.2012 torstai-iltana Tampere-talon suureen saliin suunnistivat sitkeimmät suomalaisen swingpohjaisen kevyenmusiikin ja erityisesti säveltäjä, kapellimestari ja muusikko Erik Lindströmin musiikin ystävät kuuntelemaan maestron 90-vuotismerkkipäivän kunniaksi järjestettyä juhlakonserttia. Lindström levytystuotanto on kaikkiaan yli 500 kappaletta, joista iskelmäksi laskettavia lienee noin 350 kappaletta. 29.5.1922 Helsingissä syntyneelle Erik Wilhelm Lindströmille on myönnetty Valtion säveltaidepalkinto vuonna 2003 ja kultaisen Emma-patsaan hän sai tekemästään elämäntyöstä 2006.

Säestävä soittajisto oli kuin suoraan suomalaisen kevyenmusiikin historiikista; bändiä johti ja sovituksista vastasi luuytimiään myöten umpimusikaalinen säveltäjä, sovittaja, muusikko, kapellimestari ja laulaja Pentti Lasanen (sax., klarinetti ja huilu), trumpetissa ja flyygelitorvessa Vantaan Viihdeorkesterin pitkäaikainen kapellimestari ja sovittaja (1988-2009 ja 2010 lähtien orkesterin kunniakapellimestari) ja UMO:n kantavia voimia ja sen perustajajäsen, Markku Johansson Heinolasta, tenorisaxofonissa ja klarinettissa Pekka Toivanen. Komppiosasto lankesi Jari "Kepa" Kettuselle (rummut), joka opetustyönsä ohella vaikuttaa Vantaan Viihdeorkesterissa, Riku Niemi Orchestrassa ja Heikki Salo & Tulipalossa, Atro "Vade" Mikkolalle (basso) ja Seppo Hoville  (piano, harmonikka), joka myös johdatteli illan juontajana tilaisuutta eteenpäin ja välillä haastatteli itse sankaria. Juhlasankari käveli keppeineen lavalle leppoisasti ja viihtyi muutamissa kappaleissa vibrafonin ääressä, mutta valta osan konsertista istui omalla tuolilla nautiskellen taidokkaista esityksistä. Solistikuntaa oli salissa kolmen naislaulajan verran ja yksi miessolisti, joka on myös tuttu Erik Lindströmin bändin rumpalina takavuosilta, Erkki Liikanen ja Irmeli Mäkelä, Eija Kantola ja Kristiina Lanki.

                                          Erkki Liikanen keskittää ja osuu...

Avausintron jälkeen syöksyttiin suoraan solistikunnan suotuisalla avituksella Lindströmin hitteihin vuosikymmenten takaa; Etkö uskalla mua rakastaa (Mäkelä), Tuuli tuo tuuli vie (Lanki), Armi (Liikanen) mainitaan Lindströmin ensimmäisinä levytyksinä, joka alkujaan oli tehty Vuokko-vaimolle, mutta Saukin käsittelyssä muuttui Armiksi ja ensilevytyksestä vastasi Olavi Virta 1952, Pikku midinetti (Kantola), Jazzmies (Lanki) jakoi hieman näyttöä myös Lindströmin viime vuosien tuotannosta ja Kari Tuomisaaren sanoituksesta, Sambaionova (Kantola). Konsertin ensimmäisen puoliajan päätösnumerona soi kaunis balladi Ajatuksia yössä ilman puhaltajia soitettuna, jossa solistin osuuden hoiti konsertin juhlasankari, Lindström  itse. Soittajille oli varattu myös merkittäviä rooleja solisteina ja Markku Johanssonin flyygelitorvea on aina nautinto kuulla. Vispilän kauppaa kappaleessa taas Kettunen ja Lasanen jakoivat soolot. Oman mainintansa arvoinen on ehdottomasti Pekka Toivasen tenorilla soittama soolo Lindström kappaleesta, Liian vähän aikaa, jossa paitsi uuden harmonian kappale oli saanut aivan uutta verta ja näkökulmaa osakseen Lasasen mainiona sovituksena.

                                          Pekka Toivanen

Toinen puoliaika potkaistiin jälleen instrumentaalina käyntiin; Easy drive Veikko Pajusen Liikennesolmusta oli tuolloin esitysvuorossa. Madame la plume Irmeli Mäkelän esityksenä sai aloittaa Lindström ranskalaisvaikutteisten kappaleiden esittelyn konsertissa. Erkki Liikanen limittäytyy niin sujuvasti sekä Lindströmin että Juha Vainion henkilöhistoriaan, että tuskin sopivampaa valintaa Juhannustanssien esittäjäksi olisi löytynytkään. Tämän jälkeen Liikanen siirtyi rumpujen taakse Kettusen tilalle yhden kappaleen ajaksi. Just nothing kappaleessa instrumentaalisolisteiksi pääsivät Liikanen ja Vade Mikkola bassossa. Lindströmin ja Juha Vainion kappaleella On suru jäänyt sydämeen pääsi esittelemään taitojaan Kristiina Lanki ja Irmeli Mäkelän osaksi jäi tulkita Annikki Tähdelle aikanaan tehty valssi Muistatko Monrepos'n. Seuraavaksi heittäydyttiin lattarimusiikin vietäväksi, kun Erkki Liikanen oli saanut valita Lindströmin laajasta tuotannosta itselleen esitettäväksi kappaleen, Hattara. Hovi kyseli Erik Lindströmiltä parasta kappalettaan ja Erik siihen nimesi sävellyksistään - jos joku kappale pitää joukosta nostaa - Kielletty rakkaus, jonka Eija Kantola lauloi. Leppoisasti illan ohjelma soljui kohti loppuaan kun instrumentaalina kuultu No money, no music esiteltiin kaikkien soittajien voimalla jokaisen osallistuessa sooloiluun. Syksyn 1958 listahittejä ja Helena Siltalan levytyssatoa ollut Ranskalaiset korot toimi varsinaisena yhteisesiintymisen päätösnumerona kaikkien solistien osallistuessa ponnistukseen. Illan päätteeksi mainio soittokunta äityi yhteen ylimääräiseen instrumentaaliin, Riffing the blues. Ulossoittomusiikkina soi vielä Ranskalaiset korot, kun yleisö askelsi pois salista kukin taholleen korutonta iltaa viettämähän. Illan pyyteettömälle sankarille ja juhlintamme kohteelle, Erik Lindströmille, toivotan paljon voimia ja nautinnollisia, musiikin täyttämiä hetkiä jatkossakin! Samoin lähetän lämpimät terveiset Helsinkiin 1928 syntyneelle Sauvo Puhtilalle eli Saukille, joka sanoittajana on tehnyt käsittämättömän päivätyön 6000 julkaistulla tekstillään!

                                          Irmeli Mäkelä